Kohdetyöskentely, osa 1

Olen viimeiset 5-6 kuukautta jauhanut joillekin kavereille kohdetyöskentelystä niin paljon, että heitä varmaan kohta kyllästyttää. Kohdetyöskentely tuli apuvälineeksi Hipun pelkoreaktioihin viime syksynä. Sen jälkeen olen harjoitellut sitä paljon, paljon, paljon kummankin koiran kanssa. Olen sivunnut kohdetyöskentelyä täällä perustaitokurssin treenien yhteydessä – tässä siitä vähän tarkemmin.

Kohdetyöskentely tarkoittaa sitä, että koira opetetaan koskettamaan erilaisia kohteita kuonollaan tai tassullaan. Kuonokosketuksen kohde voi olla esimerkiksi ihmisen käsi, kosketuskeppi tai purkin kansi. Tassukosketukseen sopivat parhaiten maahan laitettavat alustat, kuten hiirimatto. Myöhemmin tassukosketusta voi käyttää myös seinäpintoihin esimerkiksi post-it-lappujen kanssa.

Kohdetyöskentely on äärimmäisen hyvä keino opettaa koiraa oppimaan. Kosketuskohteet ovat sille aluksi täysin merkityksettömiä, mutta koulutuksen kautta koira oppii, mitä sen kannattaa tehdä. Kohteisen koskettaminen on sille täysin tarpeeton toiminta, mutta siitä tulee tarpeellinen, kun kosketuksesta seuraakin jotain hyvää: palkkio. Kohdetyöskentely sopii loistavasti pienen pennun ensimmäisiksi harjoituksiksi. Kohdetyöskentelyssä kriteerin määrittely on selkeä sekä koiralle että ihmisille: kosketa kuonolla kohdetta, saat palkkion. Jos et kosketa, jos kosketat sivuun, et saa palkkiota.

Käytän itse kohdetyöskentelyssä pääasiallisesti kuonokosketusta. Kuonokosketus on koiralle fyysisesti yksinkertainen toiminto, joka sen on helppo tehdä. Siihen koira joutuu kuitenkin myös kunnolla keskittymään, koska kuonon painaminen jotakin vasten ei ole koiralle kovin tavanomainen tapa käyttäytyä. Yksi kuonokosketuksen ehdottomista eduista on se, että painaessaan kuononsa jotakin vasten koira ei voi samalla pälyillä ympärilleen kuten se voi tehdä esim. istumisen aikana.

Kohdetyöskentelyä voi käyttää apuna keskittysmiskyvyn ja oma-aloitteisuuden parantamisessa, pelottaviin asioihin (äänet, ihmiset ja käsittely, uusi ympäristö jne.) siedättämisessä, koiran ohjaamisessa ja tokoliikkeiden tai muiden temppujen opettamisessa. Monipuolinen hyödyntäminen edellyttää sitä, että peruskäytös (eli kohteen nopea kosketus kuonolla) on tosi, tosi vahva. Siinä on takana paljon toistoja ja sitä on harjoiteltu erilaisissa ympäristöissä, alkaen keittiön lattialta ja edeten eri risteyksiin lenkillä. Kuonokosketus on siitä kiitollinen harjoitus, että siihen on todellakin mahdollista saada nopeasti valtavat määrät toistoja. 3 x 10 toiston tekeminen ei vie aikaa kuin 1-2 minuuttia. Jos tunnin tv-ohjelman jokaisella mainoskatkolla tekee 30 toistoa ja ohjelman päätyttyä vielä 10 toistoa, se tekee yhteensä sata toistoa. Kun katsoo yhden tunnin telkkariohjelman joka päivä ja harjoittelee jokaisella mainostauolla, se tekee viikossa 700 toistoa. Sitä paitsi tämä harjoitus on niin kiva, että treenailu ei varmasti jää pelkkiin mainostaukoihin.

Kuonokosketuksen opettaminen

Valitse kohde, jota haluat koiran koskettavan. Varaa toiseen käteen valmiiksi palkkioita. Aseta kohde lähelle koiran kuonoa, mutta älä liikuta sitä (eli älä houkuttele koiraa koskettamaan). Pidä palkkiokäsi lähellä kohdetta – tarkoitus on opettaa koira erottamaan heti toiminta palkkioista. Useimmat koirat koskettavat kohdetta uteliaisuuttaan. Kehu koiraa kun se on menossa koskettamaan kohdetta ja palkitse se. Jos kohde ei kiinnosta koiraa lainkaan, palkitse aluksi pelkistä vilkaisuista. Tavoitteena on sujuva käytös: kun koira on saanut palkkion, sen tulisi heti lähteä tekemään toimintoa uudestaan. Jos palkkiot loppuvat kädestä kesken harjoituksen, laita kohde piiloon, jotta koira ei pääse koskettamaan sitä niin että et ole valmis palkitsemaan. Muista, että ennen kuin etenet vaiheesta toiseen, peruskäytöksellä pitää olla paljon toistoja!

1. video: Käytöksen aikaansaaminen, kohteen paikan variointi, kesto
- Kosketuksen aikaansaaminen: Pidä aluksi palkkiokäsi lähellä kohdetta ja etäännytä se vähitellen. Huolehdi, että kohde ja palkkiokäsi ovat selvästi erillään vartalostasi (ei toteudu videolla kovin hyvin). Tämä on tärkeää etenkin pennun kanssa, jolla näköaisti on vielä vähän hapuileva.
- Kohteen paikan variointi: Kun koiran käytös on sujuvaa, ala varioida kohteen paikkaan. Näin varmistetaan, että koira todella osaa hakeutua kohteen luo eikä vain tee mekaanista pään liikettä.
- Kesto: Kun käytös on sujuvaa ja koira osaa hakea kohteen, ala rakentaa toimintaan kestoa. Älä palkitse pelkästä koskettamisesta vaan odota, että koira pysähtyy hetkeksi kohteelle. Aloita vain aivan pienestä viivytyksestä – puoli sekuntia, ja pidennä aikaa vähitellen. Kestoa lisätessä palkkio kannattaa antaa kohteen lähelle (”sijaintiin”). Tämä näkyy oikeastaan paremmin tuossa seuraavalla videolla.

Ole tarkka siitä, mistä palkitset. Mulla näytti videolla pari kertaa tulevan kehu silloin, kun koira on suu auki… :) Eli pyri palkitsemaan siitä tasaisesta kosketuksesta.

2. video: Erilaisia kohteita
Erilaisia kohteita. Hippu koskettaa jääkaappiin kiinnitettyä muovipalaa, kädessä olevaa lääkepurkkia ja lasipurkin kantta. Kun peruskäytös on vahva, koskettamisesta voi tehdä leikin – mitä tahansa voi koskettaa. Myöhemmin kohteena voi käyttää mitä tahansa ympäristöstä löytyvää pintaa, jossa on koiralle selkeä kohta, johon painaa kuono.

3. video: Häiriöitä: ruoka ja kosketus
- Häiriöitä lisätessäsi muista, että oppiminen tapahtuu parhaiten onnistumisten kautta. Jos virheitä alkaa tulla paljon, helpota häiriötä. Kun onnistuneita toistoja on 80 % kaikista, vaatimustasoa voi nostaa.
- Ruoka on hyvä häiriö aloittaa, koska sen kontrolloiminen on helppoa. Jos koira tekee virheen eli irrottaa kuonon kohteesta, riittää, että sulkee käden.
- Käsittely. Aloita häiriöt siitä, että liikuttelet kättäsi. Kun koira kestää sen tekemättä virhettä, ala koskettaa koiraa ja lisää ja muuntele kosketusta vähitellen.

Harjoittele alussa vain lyhyitä pätkiä, esim. juuri 3 x 10 toistoa tai max. minuutti. Lopeta harjoitus ennen kuin koira on valmis lopettamaan, jotta sille jää himo tehdä enemmän. Lyhyitä harjoituksia voi ja kannattaakin tehdä useita kertoja päivässä. Muista, että käytöksen pitää kuitenkin pysyä sujuvana, huolehdi tästä myös silloin, kun harjoittelet uusissa ympäristöissä. Yleistämisen aikana vaatimustaso kannattaa pitää pelkässä lyhyessä kosketuksessa niin pitkään, että käytös on sujuvaa vähintään 3-5 eri ympäristössä.

Kirjoitan myöhemmin lisää häiriöiden tuomisesta ja harjoittelusta erilaisissa ympäristöissä.

Kohdetyöskentelystä ja sen sovellutuksista voi lukea myös kirjasta Tommy Wirén & Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa. Tommyn kannustava koulutusopas. (WSOY 2012)

Tallennettu kategorioihin Kohdetyöskentely | Jätä kommentti

Sairaslomalla

la 22.2. Hippu leikkii Virttaalla kotipihassa pallolla. Se jarruttaa ja kääntyy yhtä aikaa, kiljaisee ja alkaa roikottaa toista takajalkaansa. Parin minuutin päästä se liikkuu normaalisti. Illalla se kiljaisee seistessään paikallaan, ottaa pari ontuvaa askelta ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

su 23.2. Hippu ei venyttele takapäätä kunnolla. Se kiljaisee kerran paikallaan seistessään, mutta ei onnu.

ma 24.2. Käyn Hipun kanssa Leena Piiran hoidettavana. Selkä on kivikova, Leena toteaa, että lihas on krampannut. Leena saa lantion suoristettua ja saamme ohjeet jatkohoitoon. Seuraava viikko ulkoillaan hitaasti kävellen. Agility on kiellettyä seuraavat kolme viikkoa. Illalla Hippu venyttelee normaalisti.

Hippu

ti 25.2. Menemme Koirakissaklinikalle. Selkälihaksia hoidetaan lämpölaserilla. Eläinlääkäri tutkii koiran samalla ja antaa sille kolmeksi päiväksi kipulääkityksen, jotta se pystyy rentouttamaan selän kunnolla. Nivelten liikkuvuus on hyvä eikä Hippu inahdakaan käsittelyssä.

to 27.2. Käymme toisen kerran lämpölaserissa. Hippu on voinut hyvin eikä ole kiljahdellut tai ontunut.

su 2.3. Hippu on ollut kolme päivää ilman kipulääkettä. Se ei ole kiljahdellut tai ontunut. Viikon kävelyt on tehty, menen sen kanssa illalla etsintäharjoitukseen. Koira toimii kuin kone eikä inahdakaan koko harjoituksen aikana.

ma 3.3. Käymme kolmannen kerran lämpölaserissa. Hoitajan mielestä Hippu seisoo tasapainoisesti ja on hyväntuulinen.

ke 5.3. Teemme Tuijan tokotreeneissä tunnistusnoudon rauhallista treeniä. Koira on ollut 6 päivää ilman kipulääkettä. Hippu tekee yhden äkkiliikkeen ja kiljahtaa, mutta ei onnu. Soitan treenien jälkeen Koirakissaklinikalle ja saan tutkimusajan viikon päähän perjantaille.

pe 7.3. Hippu kiljahtaa hypätessään alas sängystä.

su 9.3. Hippu kiljahtaa tehtyään äkkiliikkeen taluttimessa.

ma 10.3. Käymme Koirakissaklinakka vesiallaskävelyssä. Hippu on kävelyn jälkeen tosi iloinen ja vetreä ja kerjää hoitajalta rapsutuksia.

ti 11.3. Hippu kiljahtaa hypätessään alas sängystä.

ke 12.3. Hippu kiljahtaa hypätessään alas sängystä.

pe 14.3. Kiljahtelu on jatkunut, menemme Koirakissaklinikalle uusin tutkimuksiin. Eläinlääkäri käy koiran läpi kokonaan ja paikallistaa ongelman oikeaan polveen. Manipuloimalla hän saa nivelen pois paikoiltaan, ja Hippu roikottaa jalkaa kuten aina hetken kiljahduksen jälkeen. Hippu rauhoitetaan ja eläinlääkäri röntgenkuvaa sen polvet sekä pyynnöstäni myös selkäkuvat Kennelliittoon lähetettäväksi. Sillä aikaa istun käytävällä ja vollotan vuorotellen käyttöönottotarkastuksen peruuntumista (sen piti olla tasan viikon kuluttua, 21.3.), vuorotellen sitä, etten pyytänyt koiran kuvaamista heti ensimmäisellä kerralla. Miten voin olla niin tyhmä? Olemme klinikalla kaksi tuntia. Eläinlääkäri näyttää röntgenkuvat. Selkä on hänen mielestään puhdas, odotan vielä Kennelliitosta virallista lausuntoa. Oikeasta polvesta on latelaarinen eli ulkopuolen nivelside revennyt, sen vuoksi nivel plumpsahtaa pois paikoiltaan äkkiliikkeessä. Se korjataan leikkauksella, eläinlääkäri lupaa ottaa minuun yhteyttä maanantaina. Hippu saa kipulääkityksen leikkaukseen asti. Saamme luvan lenkkeillä taluttimessa tasaisella melko normaalisti. Röntgenkuvat, operoitava polvi on oikea eli DEX.

Hippu

ma 17.3. Leikkaava ortopedi on pois töistä. Joudun odottamaan tiistaihin.

ti 18.3. Saan illalla sähköpostia ortopedilta. Saamme leikkausajan kahden viikon päähän, 31.3. Leikkauksen ennuste on hyvä. Ajattelen kauhulla edessä olevia päiviä, joina koira pitäisi saada pysymään rauhallisena. Jalka ei ole mitä ilmeisimmin satu kuin sillon, kun nivel menee pois paikoiltaan, koska Hippu haluaisi juosta, hyppiä ja leikkiä.

ke 19.3. Selvitän kuntoutusasioita. Saan Helsingin yliopistollisesta pieneläinsairaalasta neuvoja sopivaan tuki- ja liikuntaelinten testausväliin. Osteopaatti Maaria Kaiperla varaa meille hoitoajan toukokuun puoliväliin.

pe 21.3. Anu käy hieromassa Hipun. Yllättävää kyllä, sillä ei tunnu juuri olevan lihasjännitystä oikean jalan kompensoinnista. Anun mielestä Hippu ottaa hyvin painon myös oikealle jalalle. Sanon, että Hippu käyttää jalkaa mielestäni lähes normaalisti. Anu antaa neuvoja kuntoutukseen.

la 22.3. Nivel pullahtaa pois paikoiltaan lenkillä.

su 23.3. Nivel pullahtaa pois paikoiltaan lenkillä.

ma 24.3. Kaveri tuo lainassa olleen kaulurin takaisin. Alan totuttaa Hippua siihen, sterilaation jälkeen se seisoi kaksi päivää läähättäen keskellä olohuoneen lattiaa kaulurin kanssa. Silloin käytimme paitaa, jalkatikkien kanssa se ei onnistu. Illalla Hippu pystyy jo liikkumaan kaulurin kanssa pieniä pätkiä.

ti 25.3. Nivel pullahtaa pois paikoiltaan Hipun rynnätessä ovelle. Ensimmäistä kertaa se ulvaisee oikein kunnolla. Kiroilen mielessäni, että leikkaukseen on vielä viikko. Tai siis kiitän onneani, että siihen on enää alle viikko.

Tallennettu kategorioihin Terveys | Jätä kommentti

Tottista!

Tilasimme kavereiden kanssa räätälöidyn tottiskurssin Taikamon koirakoulusta. Kurssilla kanssani käy Lilli, ja mukana on pari BH-kokeeseen tähtäävää koirakkoa, yksi pelastuskoirakokeita ajatellen treenaava ja yksi poliisikoira.

Kurssin ensimmäinen kerta oli reilu viikko sitten sunnuntaina. Treenasimme Liedossa Tokmannin parkkipaikalla. Ensimmäisen kurssikerran teema oli kontakti ja perusasento. Kukin koirakko aloitti harjoitukselta omalta lähtötasoltaan: osa kontaktia edestä, osa kontaktia sivulta, osa kontaktia perusasennosta. Lillin kanssa päätin hyödyntää treenit perustaitokurssin lähelläpysymisharjoituksen tekemiseen. Sain siis kontaktin ja mukana kulkemisen peruuttaen.

Lilli

Harjoittelimme vuorotellen lyhyen pätkän toisten koirien odottaessa autossa. Kaksi ensimmäistä kierrosta tehtiin pelkillä ympäristöhäiriöillä, jotta saatiin toiminta sujumaan. Lilli vilkauili aluksi paljonkin ympärilleen ja jäi tuijottelemaan ohi kulkevia autoja, mutta toisella kierroksella paikka oli jo tarpeeksi nähty. :) Seuraavilla kierroksilla kouluttaja töi häiriöiksi pallon, vieheen ja itsensä. Lilli selvisi niistä hyvin.

Lilli

Kurssin toinen kerta oli viime sunnuntaina, ja silloin treenasimme Starkin parkkipaikalla Skanssissa. Teemana oli paikallamakaaminen – sopivasti perustaitokurssin yhteneväinen taas, joten saimme tästä mainiot kotiläksytreenit. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin vain nopeita maahanmenoja. Märkä ja kylmä asfaltti inhotti Lilliä, joten otin sille alustan. Sen avulla saimme toiminnan nopeammaksi.

Seuraavilla kierroksilla tein ensin Lillille häiriötä itse heilumalla ympäriinsä. Lillille olivat pahoja liikkeet, joissa nostin käden nopeasti alhaalta ylös – näytti siltä, että se tulkitsi sen istu-vihjeeksi (kuten kaukokäskyissä, mikä on tavallaan hyvä asia, koska niinhän olen sille opettanut). Seuraavilla kierroksilla kouluttaja toi taas häiriöksi pallon ja vieheen. Ne eivät olleet lainkaan niin pahoja. Viimeisenä tein taas Lillille itse ruokahäiriöitä. Nenä oli viedä, mutta parin toiston jälkeen Lilli hillitsi itsensä. Etevä se on. :)

Lilli

Taikamon koirakoulun kouluttaja on pihakoiraväelle tuttu Anna. Anna on pitänyt pitkään Turun aluetoiminnassa pentu- ja arkitottelevaisuuskursseja, joilta sekä Hippu että Lilli (ja tietysti minä ja Markus) ovat aloittaneet koirakoulu-uransa. Anna on taitava ja kannustava kouluttaja. Hänellä on ollut suuri vaikutus siihen, millaiseksi oma näkemykseni koirankoulutuksesta on muodostunut ja mistä olen hankkinut lisätietoa. Häneltä olen saanut korvaamattoman tuen omien koirien opettamiseen. Taikamon koirakoulun kurssitarjonnassa on pentu- ja perustaitokursseja, hajutyöskentelykursseja ja temppu- eli koulutustaitokursseja. Voin suositella Annan koulutuksia käsi sydämellä :) Kiitos Annalle!

Tallennettu kategorioihin Arki, Hallittavuus, Kurssit | Jätä kommentti

Perustaitokurssi (3)

Perustaitokurssin kolmannen kerran teema oli paikoilleen rauhoittuminen. Ensin tarkistettiin kuitenkin päivän toimintakyky ja kotitehtävät.

Aloitimme kierroksella kohdetyöskentelyä. Käteen koskettaminen alkaa olla Lillillä jo tosiaan vahva toiminta. Oman minuuttimme jälkeen Jaana kehottikin testaamaan, saanko Lilliltä kosketukseen myös keston (kotonahan sitä on). Ja kyllä sain, helposti muutaman sekunnin. Lilli ei luovuttanut, vaikka ei saanutkaan palkkiota nopeasti, vaan tarjosi heti perään enemmän kosketusta. Sitä tarkoittaa vahva käytös. :)

Sitten tarkistettiin läksyt: lähellä pysyminen. Ensin otettiin häiriötön kierros, sen perään sitten vielä häiriöt pallolla ja vieheellä. Lillille leluhäiriöitä pahempi on kyllä yleisö. Ihmiset on tosi kova juttu! Tähänkin perusharjoitukseen on kyllä tullut sujuvuutta jo mukavasti. Lilli ei vilkuile niin paljon ympärilleen vaan tarjoaa uuden toiminnon heti palkkion nielaistuaan.

Läksyjen jälkeen siirryimme päivän teemaan eli paikoilleen rauhoittumiseen. Kukin valitsi itse, harjoitteleeko koira istumista vai makaamista. Valitsin Lillille maahanmenon, koska se on sille vahva ja lisäksi se on mielestäni koiralle vielä selvempi merkki rauhoittua kuin istuminen. Ensimmäisellä kierroksella teimme vain nopeita maahanmenoja. Lillin maahanmenot olivat tosi hienoja: se tipahti alas saman tien käskyn saatuaan. Kiitos vaan ihanalle Jirkalle meidän kouluttamisesta viime kesänä. :)

Seuraavalla kierroksella käytökseen otettiin kestoa ja ruokahäiriö. Koira pyydettiin makuulle, jonka jälkeen ruoka tuotiin lähelle avokämmenellä. Jos koira teki virheen = liikkui, käsi sulkeutui. Kun se kesti häiriön, se sai palkkion. Pari kertaa Lilli oli lähteä nenänsä perässä namin mukaan, mutta sai pian juonesta kiinni. Kahdella seuraavalla kierroksella Jaana teki Lillille häiriöt pallolla ja vieheellä. Se kesti todella hyvin, paljon paremmin kuin ruuan. Näkyi, että näihin nopeasti liikkuvista asioista luopumisiin on sen kanssa panostettu.

Kyselin Jaanalta myös koiran jatkuvaan ääntelyyn puuttumisesta. Hippuhan kiihtyessään alkaa tosi helposti piipata. Pahimmillaan se kiihtyy siitä, että otan palkkiot esiin, koska se rakastaa ruokaa. Olen päätynyt toimintamalliin, jossa katkaisen kaiken toiminnan aina, kun koira kiihtyy niin paljon, että se alkaa äännellä. Jaana oli samaa mieltä – eläin ei saa saavuttaa mitään kiihtymällä. Kohdetyöskentelyssä voin myös poistaa kohteen, jos Hippu alkaa äännellä pitkäkestoisen kosketuksen aikana. (Hipun pitkäkestoinen kosketus alkaa olla muuten aika tosi hieno. Siitä lisää myöhemmin!)

Kotitehtäväksi saimme paikallerauhoittumisen yleistämisen kolmen eri häiriön alle ja kolmeen eri ympäristöön. Kurssia on jäljellä vielä yksi kerta, ja silloin teemana on luopuminen.

Tallennettu kategorioihin Arki, Kohdetyöskentely, Kurssit | Jätä kommentti

Perustaitokurssi (2)

Perustaitokurssin toinen tunti alkoi kotitehtävien tarkastuksella. Lillin kanssa olimme harjoitelleet viikonlopun Helsingin reissulla niin Kupittaan ja Espoon rautatieasemalla, koirapuistossa kuin junassakin. Lisäksi treenasimme Itäharjun Lidlin parkkiksella Annan tekemissä häiriöissä. Treeni näkyy! Lilli teki töitä tosi intensiivisesti, sain varioida kohteen paikkaa ja Jaana teki häiriötä pallolla. Hieno Lilli!

Perustaitokurssin toinen teema oli lähelläpysyminen. Perusharjoituksen tarkoitus on vahvistaa koiran luontaista taipumusta olla kiinnostunut ihmisestä ja pitää häntä silmällä. Se toimii pohjana niin kauniin hihnakäytöksen kuin luoksetulonkin harjoittelussa. Tavallisessa tilanteessa niin taluttimessa kuin metsässäkin koira kulkee edellä ja ihminen perässä. Kun koira katsoo taakseen, se näkee, että ihminen seuraa sitä – ei ole tarvetta pitää ihmistä silmällä. Perusharjoituksessa seistään paikallaan, ja koiran katsahtaessa ihminen liikkuu nopeasti pois päin, palkitsee mukana seuraavan koiran ja passivoituu. Perusharjoitus on meille tuttu; olemme tehneet sitä Annan kurssilla ja aiemmin Jaanan kurssilla tammikuussa Hipun kanssa.

Lillille tehtiin pari kierrosta häiriötöntä harjoitusta. Ilman talutinta ollessaan se meni moikkaamaan yleisöä, joten kytkin sen uudestaan taluttimeen. Seuraavilla kierroksilla häiriöksi otettiin ensin tennispallo ja sitten viehe. Se oli Lillille vaikea, mutta toisella kierroksella se pystyi jo keskittymään paremmin. Tässä harjoituksessa näkyi hyvin, kuinka tärkeä on tuoda häiriö mukaan oikealla tavalla: toiminnan jo käynnistyttyä ja palkitsemisen aikana. Kun koira ei enää keskeydy siinä, häiriö voi olla päällä ennen toiminnan alkua.

Harjoituksen lisäksi puhuimme myös hihnan käytön tekniikassa. Talutin on yleisin koulutusväline, mutta sen mukana ei tule käyttöohjeita. Koira oppii nopeasti vetämään taluttimessa, jos ihminen ei käytä sitä oikein. Taluttimesta tulevan paineen tulisi aina tarkoittaa pysähtymistä, paine päällä ei pääse etenemään. Käsi pitää lukita heti, kun taluttimeen tulee paine, ja myödätä automaattisesti heti, kun koira kääntyy kohti ihmistä. Yksinkertaista ja tehokasta.

Kotitehtäväksi saimme lähellä pysymisen perusharjoituksen yleistämisen eri ympäristöihin ja häiriöiden alle.

Tallennettu kategorioihin Arki, Kohdetyöskentely, Kurssit | Jätä kommentti