Lilli aksaa taas

Yhden epäonni on toisen onni, tuumasi Lilli, kun se huhtikuun alussa pääsi Markuksen kanssa agilityryhmään Hipun tilalle. Leikatulla polvella ei enää agilitya täysipainoisesti harrasteta – vaikka se yleensä kai mahdollista olisikin, mutta pelastuskoiratouhu on sen verran tärkeää, että jalan kuntoa ei riskeerata agilityn takia. Lilli sai siis tilaisuutensa!


Pihisleirillä Heidi Turusen koulutuksessa. Kuva: Timo Voipio

Epiksiinkin Lilli ja Markus ehtivät keväällä kahdesti. Ensimmäiset olivat huhtikuussa, heti ekojen ryhmätreenien jälkeen. Tulos 0 ja sijoitus 2.

Toiset epikset olivat toukokuun alussa. Niistä tulos niin ikään 0 ja sijoitus 2.

Kepit kun saisivat vielä tehtyä kuntoon niin pääsisivät kisoihin. Yksittäin Lilli jo kepit osaa ilman apuja, mutta siihen, että ne olisivat radalla, on vielä jonkin verran matkaa…

Tallennettu kategorioihin Agility, Epikset | Jätä kommentti

Lilli peruskokeessa

Maastoetsinnän hakukoe, peruskoe
Lieto 29.5.2014, testaaja: Sari Koivunen

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: Erinomainen liikkuva koira
2. Ohjaajan toiminta: Erinomainen

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: Erinomainen
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1. Erinomainen, 2. erinomainen, 3. erinomainen hyvä haukku
3. Virheilmaisu: -
4. Hallittavuus: hyväksytty

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: Erinomainen

HYVÄKSYTTY


Lilli ja Pösö 10 vko

Tallennettu kategorioihin Haku, Hallittavuus, Ilmaisu, Koe | Jätä kommentti

Sairaslomalla vol2

Hipun oikeassa takajalassa on virheasento, sen varpaat kääntyvät hieman sisään päin. Virheasento lähtee pienenä jo lantiosta, mutta kertautuu totta kai matkan varrella, kun vipua on. Jatkuva pieni vääntö on rasittanut nivelsiteitä koko ajan, ja leikin tiimellyksessä sattunut tapaturma sai ne pettämään kokonaan. Kun mikään ei enää pitänyt polviniveltä paikoillaan, se alkoi luksoitua.

Hipun polvileikkaus tehtiin Koirakissaklinikalla maanantaina 31.3. Leikkauksessa polvilumpiolle tehtiin tilaa urassa ja nivelkapseli kiristettiin. Kotiin se sai mukaansa arsenaalin lääkkeitä: kolmiolääke Tramalia kahdesti päivässä viiden päivän ajan, Norocarpia kerran päivässä viikoksi ja antibioottia (Synolux) kahdesti päivässä 10 päivää. Lisäksi ruokaan lisättiin Nutrolinin Nivel monitehoa ja paria eri vitamiinia. Sitten vain toipumaan.

Kotona koira oli tietysti sekava ja väsynyt nukutuksesta. Koko jalka oli tuettu jäykäksi isolla siteellä. Hippu keksi illan aikana, kuinka sen kanssa pääsee liikkumaan – kolmella jalalla hyppien – ja käymään pissalla. Se antoi siteen olla rauhassa, ja hyvä niin, sillä harjoittelusta huolimatta kauluri lamautti koko koiran edelleen täysin. Nukuin Hipun kanssa lattialla, koska se oli vähän levoton. Yö sujuikin rauhallisesti. Seuraavana päivänä Hippu pisteli siteen kanssa menemään kuin vanha tekijä. Yllätin sen jopa kerran makkarin sängyltä ja totesin, että nyt on pidettävä koiraportti kiinni. Ulkona Hippu haisteli pitkään ja hartaudella. Ilmeisesti se pelasi aikaa, kun ei kerran saanut kävellä pidempää lenkkiä…

Side otettiin pois torstaina. Alta paljastui kuihtunut ja mustelmainen jalka. Torstai-illan Hippu oli vähän epävarma kinttunsa kanssa, ja varmasti useampi päivä siteen kanssa antoi myös muistikuvan siitä, että jalkaa ei voi käyttää. Yön yli Hippu piti lasten potkupukua, ja seuraavana päivänä saimme postissa toipilashaalarin. Tikit saivat olla rauhassa, eikä kauluria tarvinnut käyttää. Perjantaina Hippu otti ensimmäiset askeleet leikatulla jalalla. Viikonlopuksi menimme Virttaalle, ja siellä Hippu laittoi tassun maahan myös ulkona. Emäntä oli ihan onnesta ymmyrkäisenä. :)

Tikit poistettiin seuraavan viikon torstaina, 10 päivää leikkauksesta. Hippu varasi jo jonkin verran painoa jalalle ja eläinlääkäri oli tyytyväinen. Saimme liikunta- ja kuntoutusohjeet: kävelylenkki aamuin illoin aikaa vähitellen lisäten, steppiharjoitus kolmesti päivässä ja lisäksi jalan liikeradan vahvistamista vuoroin varpaista kutittamalla ja vuoroin polven yläpuolelta hieromalla. Eläinlääkäri varoitti, että suurin osa potilaista ei pysty etenemään ohjelman mukaan. Hippu suhtautui kuntoutukseen asiaankuuluvalla vakavuudella. Parin kävelylenkin jälkeen sen askel oli jo selvästi pidentynyt, ja steppiharjoitus auttoi painon varaamisessa jalalle. Kävelimme ensimmäisen viikon 10 minuuttia kahdesti päivässä, ja seuraavan viikon 15 minuuttia kahdesti päivässä. Saimme luvan käydä myös metsän puolella. Hipun mielestä se oli huippua.

Anu kävi meillä kotona hieromassa Hipun seuraavana keskiviikkona. Hän oli tyytyväinen sen edistymiseen. Ensimmäinen ohjattu kuntoutus oli kaksi viikkoa tikkien poistosta, 24.4. Koirakissaklinikalla. Fysioterapeutti katsoi Hipun kävelyä ulkona, kävi kevyesti läpi etuosan ja selän, ja sitten Hippu pääsi vielä vesikävelymatolle. Polvipotilaat aloittavat yleensä kahdesta minuutista, mutta Hippu sai pistellä menemään 7 minuuttia. Fysioterapeutti sanoi, ettei uskosi leikkauksesta olevan vasta vähän yli kolme viikkoa. Koira on kuntoutunut aivan huippunopeasti. Saimme luvan lisätä päivittäisen liikunnan 2 x 20 minuuttiin ja lisätä mukaan myös ylämäkiharjoittelun. Seuraavan kerran kävimme kuntoutuksessa viikon kuluttua, 2.5. Hippu sai taas kehuja: erinomaiset liikeradat ja reisilihas palautunut upeasti. Se käveli altaassa 10 min. Kotiinviemisinä saimme kehotuksen lisätä liikunnan 2 x 25 minuuttiin ja lisätä ylämäkiharjoitteluun serpentiinin. Seuraavalla kuntoutuskerralla 8.5. altaassa pisteltiin menemään 12 min. Eläinlääkäri kävi myös katsomassa Hippua. Hän ihasteli sen hienosti palautunutta reisilihasta ja nimitti koiraa megareippaaksi. Liikunta lisättiin 2 x 30 minuuttiin.

Viime viikon perjantaina 16.5. kävimme eläinosteopaatin luona Tervakoskella. Hän hoiti Hipun hermoratoja, auttoi koiraa korjaamaan lantion vinoutta ja antoi neuvoja ruokinnassa huomioonotettavista asioista. Hippu piti osteopaatista kovasti, ja hänkin piti Hipusta. Lisäksi hän käski ehdottomasti treenaamaan koiran kanssa niin tavanomaisesti kuin mahdollista. Kuntoutuminen hidastuu varmasti, jos koiran psyyke kärsii. Olenkin heti toiselta liikuntaviikolta lähtien jäljestänyt ja tehnyt jonkun verran myös kytkettynä etsintää. Samoin pieniä tottistreenejä voi tehdä koko ajan. Eilen Hippu pääsi raunioiden tasaiselle alueelle tekemään tarkennusharjoituksen eli valitsemaan maahan kaivattujen roskiksien joukosta sen, johon maalimies oli piiloutunut.

Kasvattaja-Mia sanoi jo ennen leikkausta, että Hipun tuntien se kuntoutuu nopeammin kuin kukaan. Hän taisi olla oikeassa.

P.S. Hippu sai Kennelliitosta selkälausunnoksi SP0 ja LTV0, eli puhdas/normaali sekä spondyloosin että välimuotoisen lanne-ristinikaman osalta. :-)

Tallennettu kategorioihin Arki, Terveys | Jätä kommentti

Perustaitokurssi (4)

Jaanan perustaitokurssin viimeisen kerran teema oli luopuminen. Ensin tarkistettiin kuitenkin päivän toimintavalmius kohdetyöskentelyllä ja sen jälkeen paikallaolon kotiläksyt. Toimintavalmius oli hyvä. Paikallaolossa Lillille tehtiin painetta, jota sen sitten piti vastustaa. Häiriö ja varsinkin pieni vastapaine vahvistavat paikallaoloa entisestään. Käytännössä siis pyysin koiran maahan ja vedin taluttimesta, ensin aivan kevyesti ja kerta kerralta voimaa lisätän. Lilli painautui tiiviisti maahan. Samaa häiriötä voi soveltaa muihinkin paikallaan pysymistä vaativiin tehtäviin, istumiseen ja seisomiseen… Hipun kanssa testasin sitä kohdetyöskentelyssä. Kummasti vahvistui kuonokosketus siinäkin.

Luopumisen järjestelmällisessä opettamisessa pelkän kieltämisen sijaan on se etu, että sillä vaikutetaan koiran omaan haluun luopua kiinnostavista asioista. Sen ei tarvitse pidätellä tai ”padota” itseään; se luopuu, koska se haluaa luopua. Se on oppinut, että luopuminen on kannattavaa, luopumalla saa joko havittelemansa kohteen tai jotakin parempaa tilalle. Toki saman saa aikaa esimerkiksi juuri kieltämällä ja estämällä, mutta oppimisen ja tunnetilan näkökulmista koko prosessi on hyvin erilainen.

Luopumisessa vahvistettiin perinteisen istumisen ja katsekontaktin sijaan liikettä pois päin kohteesta. Ohjaaja piti nameja nyrkissä, ja ehdollisen vahvisteen koira sai vetäessään kuononsa pois. Primäärivahviste annettiin työntämällä käsi koiraa kohti niin, että koira peruutti. Hyvin nopeasti päästiin pyytämään lisää – siis pelkän kuonon liikuttamisen sijaan myös askelia pois päin. Sitten yhdistettiin vihje. Ihan muutaman kerran jälkeen pääsin jo testaamaan vihjettä, ja kas kummaa Lilli lähti peruuttamaan saadessaan vihjeen siinä vaiheessa, kun liikkui kohti houkuttelunyrkkiä. Luopuminen on erinomainen ajoitusharjoitus kouluttajalle, ja tämä osoitti taas sen, kuinka nopeasti koira oppii sekä tehtävän että vihjeen, kun se opetetaan tarkasti ja ajoitus on oikea.

Tallennettu kategorioihin Arki, Kurssit | Jätä kommentti

Kohdetyöskentely, osa 1

Olen viimeiset 5-6 kuukautta jauhanut joillekin kavereille kohdetyöskentelystä niin paljon, että heitä varmaan kohta kyllästyttää. Kohdetyöskentely tuli apuvälineeksi Hipun pelkoreaktioihin viime syksynä. Sen jälkeen olen harjoitellut sitä paljon, paljon, paljon kummankin koiran kanssa. Olen sivunnut kohdetyöskentelyä täällä perustaitokurssin treenien yhteydessä – tässä siitä vähän tarkemmin.

Kohdetyöskentely tarkoittaa sitä, että koira opetetaan koskettamaan erilaisia kohteita kuonollaan tai tassullaan. Kuonokosketuksen kohde voi olla esimerkiksi ihmisen käsi, kosketuskeppi tai purkin kansi. Tassukosketukseen sopivat parhaiten maahan laitettavat alustat, kuten hiirimatto. Myöhemmin tassukosketusta voi käyttää myös seinäpintoihin esimerkiksi post-it-lappujen kanssa.

Kohdetyöskentely on äärimmäisen hyvä keino opettaa koiraa oppimaan. Kosketuskohteet ovat sille aluksi täysin merkityksettömiä, mutta koulutuksen kautta koira oppii, mitä sen kannattaa tehdä. Kohteisen koskettaminen on sille täysin tarpeeton toiminta, mutta siitä tulee tarpeellinen, kun kosketuksesta seuraakin jotain hyvää: palkkio. Kohdetyöskentely sopii loistavasti pienen pennun ensimmäisiksi harjoituksiksi. Kohdetyöskentelyssä kriteerin määrittely on selkeä sekä koiralle että ihmisille: kosketa kuonolla kohdetta, saat palkkion. Jos et kosketa, jos kosketat sivuun, et saa palkkiota.

Käytän itse kohdetyöskentelyssä pääasiallisesti kuonokosketusta. Kuonokosketus on koiralle fyysisesti yksinkertainen toiminto, joka sen on helppo tehdä. Siihen koira joutuu kuitenkin myös kunnolla keskittymään, koska kuonon painaminen jotakin vasten ei ole koiralle kovin tavanomainen tapa käyttäytyä. Yksi kuonokosketuksen ehdottomista eduista on se, että painaessaan kuononsa jotakin vasten koira ei voi samalla pälyillä ympärilleen kuten se voi tehdä esim. istumisen aikana.

Kohdetyöskentelyä voi käyttää apuna keskittysmiskyvyn ja oma-aloitteisuuden parantamisessa, pelottaviin asioihin (äänet, ihmiset ja käsittely, uusi ympäristö jne.) siedättämisessä, koiran ohjaamisessa ja tokoliikkeiden tai muiden temppujen opettamisessa. Monipuolinen hyödyntäminen edellyttää sitä, että peruskäytös (eli kohteen nopea kosketus kuonolla) on tosi, tosi vahva. Siinä on takana paljon toistoja ja sitä on harjoiteltu erilaisissa ympäristöissä, alkaen keittiön lattialta ja edeten eri risteyksiin lenkillä. Kuonokosketus on siitä kiitollinen harjoitus, että siihen on todellakin mahdollista saada nopeasti valtavat määrät toistoja. 3 x 10 toiston tekeminen ei vie aikaa kuin 1-2 minuuttia. Jos tunnin tv-ohjelman jokaisella mainoskatkolla tekee 30 toistoa ja ohjelman päätyttyä vielä 10 toistoa, se tekee yhteensä sata toistoa. Kun katsoo yhden tunnin telkkariohjelman joka päivä ja harjoittelee jokaisella mainostauolla, se tekee viikossa 700 toistoa. Sitä paitsi tämä harjoitus on niin kiva, että treenailu ei varmasti jää pelkkiin mainostaukoihin.

Kuonokosketuksen opettaminen

Valitse kohde, jota haluat koiran koskettavan. Varaa toiseen käteen valmiiksi palkkioita. Aseta kohde lähelle koiran kuonoa, mutta älä liikuta sitä (eli älä houkuttele koiraa koskettamaan). Pidä palkkiokäsi lähellä kohdetta – tarkoitus on opettaa koira erottamaan heti toiminta palkkioista. Useimmat koirat koskettavat kohdetta uteliaisuuttaan. Kehu koiraa kun se on menossa koskettamaan kohdetta ja palkitse se. Jos kohde ei kiinnosta koiraa lainkaan, palkitse aluksi pelkistä vilkaisuista. Tavoitteena on sujuva käytös: kun koira on saanut palkkion, sen tulisi heti lähteä tekemään toimintoa uudestaan. Jos palkkiot loppuvat kädestä kesken harjoituksen, laita kohde piiloon, jotta koira ei pääse koskettamaan sitä niin että et ole valmis palkitsemaan. Muista, että ennen kuin etenet vaiheesta toiseen, peruskäytöksellä pitää olla paljon toistoja!

1. video: Käytöksen aikaansaaminen, kohteen paikan variointi, kesto
- Kosketuksen aikaansaaminen: Pidä aluksi palkkiokäsi lähellä kohdetta ja etäännytä se vähitellen. Huolehdi, että kohde ja palkkiokäsi ovat selvästi erillään vartalostasi (ei toteudu videolla kovin hyvin). Tämä on tärkeää etenkin pennun kanssa, jolla näköaisti on vielä vähän hapuileva.
- Kohteen paikan variointi: Kun koiran käytös on sujuvaa, ala varioida kohteen paikkaan. Näin varmistetaan, että koira todella osaa hakeutua kohteen luo eikä vain tee mekaanista pään liikettä.
- Kesto: Kun käytös on sujuvaa ja koira osaa hakea kohteen, ala rakentaa toimintaan kestoa. Älä palkitse pelkästä koskettamisesta vaan odota, että koira pysähtyy hetkeksi kohteelle. Aloita vain aivan pienestä viivytyksestä – puoli sekuntia, ja pidennä aikaa vähitellen. Kestoa lisätessä palkkio kannattaa antaa kohteen lähelle (”sijaintiin”). Tämä näkyy oikeastaan paremmin tuossa seuraavalla videolla.

Ole tarkka siitä, mistä palkitset. Mulla näytti videolla pari kertaa tulevan kehu silloin, kun koira on suu auki… :) Eli pyri palkitsemaan siitä tasaisesta kosketuksesta.

2. video: Erilaisia kohteita
Erilaisia kohteita. Hippu koskettaa jääkaappiin kiinnitettyä muovipalaa, kädessä olevaa lääkepurkkia ja lasipurkin kantta. Kun peruskäytös on vahva, koskettamisesta voi tehdä leikin – mitä tahansa voi koskettaa. Myöhemmin kohteena voi käyttää mitä tahansa ympäristöstä löytyvää pintaa, jossa on koiralle selkeä kohta, johon painaa kuono.

3. video: Häiriöitä: ruoka ja kosketus
- Häiriöitä lisätessäsi muista, että oppiminen tapahtuu parhaiten onnistumisten kautta. Jos virheitä alkaa tulla paljon, helpota häiriötä. Kun onnistuneita toistoja on 80 % kaikista, vaatimustasoa voi nostaa.
- Ruoka on hyvä häiriö aloittaa, koska sen kontrolloiminen on helppoa. Jos koira tekee virheen eli irrottaa kuonon kohteesta, riittää, että sulkee käden.
- Käsittely. Aloita häiriöt siitä, että liikuttelet kättäsi. Kun koira kestää sen tekemättä virhettä, ala koskettaa koiraa ja lisää ja muuntele kosketusta vähitellen.

Harjoittele alussa vain lyhyitä pätkiä, esim. juuri 3 x 10 toistoa tai max. minuutti. Lopeta harjoitus ennen kuin koira on valmis lopettamaan, jotta sille jää himo tehdä enemmän. Lyhyitä harjoituksia voi ja kannattaakin tehdä useita kertoja päivässä. Muista, että käytöksen pitää kuitenkin pysyä sujuvana, huolehdi tästä myös silloin, kun harjoittelet uusissa ympäristöissä. Yleistämisen aikana vaatimustaso kannattaa pitää pelkässä lyhyessä kosketuksessa niin pitkään, että käytös on sujuvaa vähintään 3-5 eri ympäristössä.

Kirjoitan myöhemmin lisää häiriöiden tuomisesta ja harjoittelusta erilaisissa ympäristöissä.

Kohdetyöskentelystä ja sen sovellutuksista voi lukea myös kirjasta Tommy Wirén & Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa. Tommyn kannustava koulutusopas. (WSOY 2012)

Tallennettu kategorioihin Kohdetyöskentely | Jätä kommentti