Hippu ja Lilli

Lilli-ipana täyttää tänään yhden vuoden! Juoksuja ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut eivätkä aivotkaan ilmestyneet yhdessä yössä. Ehkä Lilli onkin ikuisesti lapsi :) Tässä Lillin virallinen 1-vuotisposeeraus heti kärkeen, vaikka sen ottaminen olikin päivän viimeinen asia.

Puolenpäivän aikaan lähdettiin kavereiden kanssa jäljestämään kevään ensimmäiset metsäjäljet. Lillillä oli ekaa kertaa ikinä ”vieraan” tekemä jälki, eikä Hipullakaan ole niitä turhan montaa ollut. Lillin jälki oli suora ja noin 60 metriä pitkä. Lilli jaksoi tänään keskittyä tosi hyvin ja jäljesti oikein tarkasti ja rauhallisesti – ja lillimäisen iloisesti myös, häntä heiluen. Jäljellä oli myös ruokapätkiä, mutta Lilli ei juurikaan niitä syönyt. Päässä oli ruokakippo. Jälki oli ilmeisesti Lillille ihan liian lyhyt, koska se olisi halunnut vielä jatkaa. Oli kuitenkin hyvä, ettei se herpaantunut kertaakaan, sillä viime syksynähän Lilli saattoi kesken jäljestämisen yhtäkkiä pysähtyä ja alkaa katsella ympärilleen ja sitten jonkin ajan päästä jatkaa. Saattaa olla, että jäljestäminen oli kiinnostavampaa nyt kun jälki oli jonkun muun kuin mun tekemä.

Hipun jälki oli n. 200 metriä pitkä ja siinä oli loivia kaarroksia. Jäljellä oli jonkun verran ruokaa, mutta Hippu ei juurikaan sitä syönyt. Alusta oli varmasti haastavin, mitä Hipulla on ollut: risukkoa ja kosteita paikkoja sekä pienen ”ojan” ylitys. Hankalimmissa kohdissa jälki hukkui kahdesti, mutta kummallakin kerralla Hippu löysi sen uudestaan ilman apua. Jäljen päässä oli ruokakippo. Hippu oli taas tosi tarkka ja innokas. Alan nyt vähitellen lisätä metsäjälkeen pituutta. Pellolla ja nurmikolla harjoitellaan jyrkempiä kaarroksia ja kulmia. Myös esineiden ilmaisu pitäisi vähitellen ottaa mukaan. Olen ajatellut opettaa erilaisten esindein ilmaisemisen ensin irrallaan jäljestä, ja ottaa ne sitten mukaan peltojäljelle. Siinä on helpompi opettaa pieniäkin esineitä, kun jäljen ja esineen paikan näkee itsekin tarkasti. Metsässä ja etenkin pikkuinen esine on helpompi hukata.

Illalla mentiin vielä tokotreeneihin. Lilli teki Markuksen kanssa pari lyhyttä (1 min) paikallaoloa istuen näköesteen takana. Lisäksi he harjoittelivat yhdessä kulkemista. Itse tein Lillin kanssa hiukan perusasentoja ja seuraamista sekä liikkeestä seisomisen alkeita. Lilli reagoi pysäytyskäskyyn ilman heti lentävää namia! Se on siis tosiaan oppinut jotain. Hallin aulassa harjoiteltiin luoksetuloa pillin vihellyksestä. Ensimmäisellä toistolla Lilli oli juuri menossa rappukäytävään, mutta kääntyi hetken epäröityään ja tuli luo. Loput kolme toistoa tuli ilman epäröintiä. Lilli ei tänään rähissyt juuri lainkaan (edes sille vieraalle staffille) eikä yrittänyt häipyä kenenkään luo, kun sen kanssa teki jotain. Kiva!

Hippu teki paikallamakuun ryhmässä heti treenien aluksi ja sitten vielä toisen treenien loppupuolella. Ensimmäisen pituus oli 1 min, toisen 3 min. Istuin itse penkillä n. 10 metrin päässä. Ensimmäisessä ei ollut juurikaan häiriötä. Toisessa Markus kävi tekemässä häiriötä vieressä olevalle Hupille ja käveli koirien välistä, ei haitannut. Toisen aikana juttelin Annan ja Johannan kanssa, lisäksi Johanna kävi vapauttamassa vieressä olevan Vandan jo 2 min kohdalla. Ei häirinnyt mikään, ei edes mun ”käsky, käsky” -toistelu, kun palasin koiran viereen ennen kuin vapautin sen. Huippu!

Tämän kerran teemana meillä oli liikkeestä seisominen ja nouto. Tein ensin Hipun kanssa nopeita pysähdyksiä, joissa heitin namin käskysanalla taakse ja vapautin sitten heti. Hippu vähän steppaili. Sitten Johanna käskytti yhden koko liikkeen. Siihen tuli koko treenien paras stoppi, mutta Hippu ISTUI (!!), kun palasin sen viereen. Se ei ole tehnyt niin ikinä, en ole koskaan ottanut sitä perusasentoon, kun olen palannut seisomisessa vierelle, vaan vapauttanut suoraan (mikä siis oli tarkoitus nytkin…). Harjoittelin siis lopuksi vielä koiran viereen palaamista. Loput harjoitukset sujui hyvin eikä Hippu siis käskytyksen kanssa muuten ennakoinut.

Tein noutoa aluksi pari toistoa ilman käskytystä. Yritin saada Hippua palauttamaan kapulan laukalla juoksemalla sitä karkuun, mutta se ei auttanut. Pohdin Johannan kanssa, millä tavalla palautukseen voisi saada nopeutta. Hippu ei innostu lelusta, joten silläkään ei voi nostaa koiraa. Ehkä harjoittelen laukkaamista kapula suussa Tuijan liikkeessä kiinnipitoharjoituksen avulla. Hmm. Lopuksi tein vielä yhden kokonaisen liikkeen siten, että Johanna käskytti. Hippu ei ennakoinut missään vaiheessa ja meni kapulalle innokkaasti. Se lähti tänään myös palauttamaan heti eikä haahuillut kuten Hittiksellä torstaina. Perusasento tuli vinoon, mutta Hippu korjasi sen itse. Kerrassaan mainio pikkuinen tokokoira!