Selvästi hyvä päivä

Aamupäivällä käytiin Hittiksellä treenaamassa. Hippu oli vähän vaisun oloinen ja olin miettinyt sen treenit muutenkin ihan liian huonosti. Lillille mulla olikin agikurssin kouluttajalta treenineuvot. Tein lyhyissä pätkissä vuorotellen koirien kanssa.

Aloitin kummankin kanssa tasapainolaudalla. Sen tarkoitus on totuttaa koiraa keinun liikeeseen. Lillillä nyt ei ole koskaan ollut keinun kanssa mitään ongelmaa siinä vähässä, mitä sen kanssa on tehty. Se ei ole moksiskaan liikkeestä eikä kolinasta. Tasapainolauta olikin sen mielestä tosi siisti juttu, ja se pinkaisi sen päälle joka kerta ensimmäiseksi, kun tuli sen vuoro treenata. Hipun mielestä lauta oli aika epämiellyttävä. Kyllä se siinä seisoi, mutta liikkui vain vähän ja tukevassa haara-asennossa.

Lillin ensimmäinen ohjelmanumero oli pussi. Pussia tehtiin Elinan pentukurssilla syksyllä, ja Lilli meni sen reippaasti suljettunakin. Nyt se ei kuitenkaan onnistunut, joten tuin pussin suun hiukan auki parille ensimmäiselle toistolle. Ne menivät hyvin, joten laskin suuaukon täysin kiinni. Ei ongelmia, pieni muistuttelu siis riitti. Tehtiin 8 toistoa, kaikki hienosti. Toisena esteenä oli tarkoitus ottaa kepit, mutta en löytänyt nurkista vino- tai kujakeppejä, enkä uskaltanut ottaa suoria keppejä verkoilla, kun edellisestä keppiharjoituksesta on puoli vuotta. Pentukurssilla tehtiin muistaakseni vinokeppejä verkoilla.

Kentällä oli valmiina putki ja pari hyppyä, joten päätin sitten muistella itse ohjausta parin esteen avulla. Tehtiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä putken ja hypyn avulla ja sen jälkeen takaakiertoja kummaltakin puolelta hypyllä. Lisäksi tein vauhdikkaita putkia ja kahden hypyn suoria lelupalkalla. Lilli oli iloinen ja hyväntuulinen ja tykkäsi puuhastella yhdessä.

Hipun kanssa aloitin seuraamisella. Suunnittelemattomuus näkyi tässä liikkeessä eniten, mulla ei ollut oikein mitään mielikuvaa, miten treenattaisiin – eikä treenaamisesta jäänytkään kunnollista mielikuvaa… Käännökset vasemmalle olivat hyviä, mutta kontakti putoili ja Hippua kiinnosti vieraan hallin matto.

Sitten otettiin noutoa. Aloitin kapulannostoilla ja kiinnipidoilla, ne sujui hyvin. Sitten otettiin pari toistoa kokonaisena liikkeenä. Ensimmäisellä Hippu vähän epäröi lähteä hakemaan kapulaa, jouduin antamaan sille toisen käskyn, kun se katsoi kysyvästi. Hippu lähti vähän hitaasti tuomaan kapulaa takaisin, mutta luovutusasennot olivat hyviä. Yksi palautus tuli laukalla, Hippu ei ole varmaan ikinä ennen laukannut kapulan kanssa! Miten sitä pitäisi harjoitella?

Hallin treenitila piti tietysti käyttää hyväksi myös hypyn harjoitteluun. Sorruin taas kerran liikoihin toistoihin, jotka vain huononivat loppua kohden… Laitoin aluksi targetin hypyn taakse, sen kanssa sujui hyvin. Ilman targettia pari ensimmäistä toistoa meni hyvin, mutta sitten Hippu lakkasi reagoimasta pysäytyskäskyyn. Hmm. Pitäisi malttaa lopettaa aiemmin. Lopuksi tehtiin pari vauhdikasta alo-luoksetuloa. Pitää ymmärtää olla ahnehtimatta, kun nyt jatkossa treenataan.

Suoraan hallilta ajeltiin Lietoon Parmaharjulle treffaamaan Maria ja Nooaa. Treffit sujui tavallisen kaavan mukaan: Hippu aukoi päätään, Lilli ja Nooa yrittivät vähän painia mutta Hippu häiritsi kunnes lopulta kyllästyi, Lilli kaiveli kuoppia ja vinkui Nooalle, joka kärsivällisesti yritti saada tyttöjä leikkimään. Saivat ne kuitenkin painia ja juoksukilpailuakin aikaiseksi – jopa Hippu! Pääsiäisenvietto jatkuu nyt Virttaalla, ehdittiin käydä vielä iltahölpöttelytkin irti kirmailemassa. Eikö tällainen päivä olekin aika hyvä: treenejä, kavereita ja juoksentelua?

kaikki

hippu

hippunooa

nooalilli

lillinooa

lillikierii

hippunooa

lillinooa

nooahippu

hippu

lilli

Tallennettu kategorioihin Agility, Pihistely, Toko | Jätä kommentti

Rakennusetsintäkauden viimereenit

Pienryhmäkausi päättyi tällä viikolla ja kauden rakennusetsinnät on siis taputeltu. Seuraavaksi treenataan yhteistreeneissä maastossa ja raunioilla. Lilli treenaa sillä aikaa rakennus- ja raunioetsintäkurssilla. Uudet pienryhmät jaetaan huhtikuun lopussa, ja silloin käydään vielä rakennusetsintäharjoituksessa Huovinrinteellä. Paukkuarkuudesta huolimatta aion jatkaa Hipun kanssa myös rauniopienryhmässä. Ei me tietenkään kokeisiin mennä, mutta raunioilla etsiminen tuo kivasti vaihtelua treeneihin. Jos alkaa näyttää siltä, että Hippu ei pysty omalla vuorolla treenaamaan, kun edellä oleville on ammuttu, niin sitten lopetetaan rauniotreenit kokonaan.

Kahdet viimeiset rakennusetsintätreenit pidettiin ammattikoululla. Etsittävänä oli luokkatiloja, erilaisia työtiloja, toimistoja ja sosiaalitiloja. Ensimmäisellä kerralla Hipulle otettiin lähinnä pöytien alla peitettyinä olevia maalimiehiä. Esteiden ylittäminen on ollut sille tosi vaikeaa, joten olikin paikallaan tehdä välillä jotain erilaista. Harjoiteltiin enemmän sitä, että Hippu liikuu tilassa kauempana ohjaajasta ja työskentelee yksin. Lisäksi alueella oli pitkät kierreportaat, rautaritiläiset. Kuljettiin ne siten, että ylhäällä ei ollut maalimiestä odottamassa, joten siitä ei tullut painetta tai toisaalta motivaatiota. Olin oikein tyytyväinen siihen, kuinka reippaasti Hippu meni rappuset. Puolivälissä siltä loppui usko, ja se palasi takaisin alas hakemaan vauhtia. Pikkukoira mahtuikin yllättävän näppärästi kääntymään kapeissa rappusissa. Toisella yrityksellä se jaksoi ylös asti. Yläkerrasta etsittiin vielä yksi maalimies, joka oli vaatteilla peitetyn penkin alla.

Tämän viikon treeneissä olimme pitkällä käytävällä, jonka varrella oli luokkia ja sosiaalitiloja. Päätin harjoitella ohjattavuutta siten, että kaikki ovet olivat kiinni ja kuljimme Hipun kanssa yhdessä järjestelmällisesti huoneesta toiseen. Nopeasti Hippu totesikin, että ihan turha juosta käytävää yksin eestaas, kun mihinkään ei pääse jos ohjaaja ei päästä.

Pyysin kaksi maalimiestä joidenkin sosiaalitilojen pukukaappeihin ja kolme joihinkin vähemmän haastaviin piiloihin, joista Hipulle jäisi itsevarma olo. Ensimmäinen huone oli ihan säkkipimeä ja Hippu jännitti siellä ihan hillittömästi. Maalimiestäkin se lähestyi tosi varovasti kaula pitkällä. Maalimies sanoikin, että se suorastaan huokaisi helpotuksesta ja kiipesi syliin, kun tajusi, että siellä oli ihan tuttu tyyppi. En tiedä, mikä siellä oli niin kummallista, ilmeisesti se täydellinen pimeys. Seuraava maalimies oli huoneessa, jossa oli sermeillä erotettu useita työtiloja. Se oli vähän edellistä valoisampi, ja Hippu tekikin siellä duunin reippaasti – paitsi ettei ensin mennyt tarpeeksi pitkälle, ja joutui juoksemaan tilan uudelleen läpi löytääkseen maalimiehen. Mutta ainakin näin heti koirasta, että huoneessa on joku :)

Kolmas maalimies oli sosiaalitilan pukukaapissa. Kuten oletinkin, se oli haastava. Hippu tarkensi pitkään ja alkoi piipata, mutta ei ilmaissut. Ilmastointi painoi hajun jotenkin vastakkaiselle seinälle, ja Hippu katsoi mua monta kertaa, että onko tossa joku ovi, voitko avata. Se ryömi myös pukukaappien alla. Kun menin sisälle huoneeseen ja tuin sitä toisesta suunnasta, se sai tarkennettua pukukaappiin. Parin tyhjän huoneen jälkeen tuli toinen pukukaapissa oleva maalimies. Se oli edellistä helpompi, tarkentaminen onnistui paljon nopeammin. Viimeinen maalimies oli varaston oven takana. Edessä oli työtuoli, joka oli kaameen jännittävä… Hippu ei mönkinyt sen yli, vaan tuijotti maalimiestä ja alkoi ilmaista. Maalimies palkkasi sen siten, että se joutui kuitenkin laittamaan etutassut tuolin päälle.

Rakennusetsintätalvi on ollut tosi mielenkiintoinen. Hippu on oppinut työskentelemään pitkäjänteisesti ja tarkentamaan. Esteiden ylittäminen sujuu jo paremmin, mutta on edelleen haastavaa etenkin pimeässä. Sen sijaan aika kummallistenkin rappusten kiipeäminen on sille melko helppoa. Osaan mielestäni tulkita koiraa paljon paremmin kuin syksyllä rakennusetsintäryhmän alkaessa. Katsotaan – ehkä mahdumme ensi talvena uudestaan ryhmään. Nyt on aika siirtyä taas jäljelle!

Tallennettu kategorioihin Rakennusetsintä | Jätä kommentti

Lillin agicomeback

Tällä viikolla pihakoirien agilitykurssilla oli aloittelijoiden tunti ensimmäistä kertaa! Lähes puolen vuoden tauon jälkeen palailtiin siis Lillin kanssa agilityn pariin. Lilli on ryhmässä ainut, joka on aiemmin tehnyt mitään enemmän, toiset eivät ole käyneet aiemmin lainkaan tai tutustuneet esteisiin pari kertaa. Niinpä aloiteltiin ihan yksinkertaisilla harjoituksilla. Tunti alkoi namikiponluojuoksuharjoituksilla ja sen jälkeen tutustuttiin hypättäviin esteisiin hyppyyn, pituusesteeseen ja renkaaseen ja lisäksi putkeen.

Harjoituksissa sinänsä ei ollut Lillille mitään uutta tai vaikeaa, mutta olin tosi onnellinen siitä, kuinka iloisesti se niitä teki. Se jaksoi keskittyä koko tunnin tosi hyvin – muistin vielä olla varovainen toistojen määrän kanssa, ja lisäksi välillä leikittiin. Lilli ei karannut kertaakaan hömpöttelemään lelu suussa tai katsomaan toisia koiria! Sen sijaan se tuli joka kerta iloisesti hyppien jatkamaan harjoituksia mun kanssa kun sitä kutsuin. Eikä sillä ollut edes suurempaa tarvetta hilpaista mihinkään.

Muistipa Lilli Elinan pentukurssilta vielä kontaktiesteenkin. Ollaan kyllä harjoiteltu 2on2off-asentoa eri paikoissa, mutta olin silti aika yllättynyt, kun Lilli A-esteen ohi kulkiessaan hyppäsi määrätietoisesti alastulokontaktille ja tarjosi nenäkosketusta. Eikä edes lähtenyt siitä mihinkään ennen vapautusta. On se aika mimmi!

Tällaisissa harjoituksissa selkä ei näyttänyt vaivaavan Lilliä mitenkään. Ft-Tanja sanoikin edellisellä käynnillä pari viikkoa sitten, että selässä ei ollut enää mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vain pieniä jumikohtia, jotka ovat vilkkaalle ja liikkuvalle koiralle ihan normaaleja. Toivottavasti selkä ei ala oireilla kurssin edetessä (seuraava ft-aika on toukokuussa) – ja toivottavasti osaan myös säilyttää Lillin iloisuuden :)

Tallennettu kategorioihin Agility | Jätä kommentti

Kootut hankihengailut

Yksi alkavan kevään parhaista jutuista on hankikanto. Virttaalla pääsee parhaaseen aikaan lähtemään pihasta lenkille ilman, että tarvitsee ottaa koiria kiinni: metsän läpi ei paksuimman hangen aikana jaksa tarpoa, ja kesällä metsän takana olevan viljapellon läpi ei voi kulkea. Hankikannon ansiosta pääsee sekä metsän läpi että peltoa pitkin! Tein tytöille kokeeksi hangelle myös muutaman jäljen. Kova ja kylvä lumi on haastava alusta, sillä siihen jää kiinni aika pieni määrä hajua. Ohjaajan taas on kiinnostava seurata koiran työskentelyä, kun sopivalla kelillä jäljen voi oikeasti nähdä. Hippu oli suorastaan haltioissaan hangella jäljestämisestä, ja meillä oli tosi kivaa. Lillin keskittymiskyvylle alusta taisi olla vähän liian vaikea, mutta pari jälkeä sain senkin kanssa tehtyä onnistuneesti. Ohessa kuvakavalkadia tämän vuoden hiljalleen päättyvältä hankikantokaudelta.

hanki

hanki

hanki

hanki

hanki

hanki

hanki

hanki

hanki

ps. Lilli pääsi raunio- ja rakennusetsintärkussille! Lisäksi Varsinais-Suomen pihakoirien agilitykurssi alkoi perjantaina. Hippu ja Lilli treenaavat vuoroviikoin, Hippu mölliryhmässä ja Lilli aloittelijoissa.

Tallennettu kategorioihin Arki, Jälki | Jätä kommentti

Mitä Lillille kuuluu?

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua lähinnä Hipun treeneistä. Olkoon tämä postaus siis kokonaan Lilli-juniorille omistettu.

Huomenna Lilli täyttää 11 kuukautta. Juoksuja ei ole vielä kuulunut, vaikka olen ollut näkevinäni ”selviä merkkejä” varmaan 6 kuukauden iästä lähtien… Lilli on muutenkin käytökseltään jotenkin enemmän kakara kuin Hippu oli saman ikäisenä. Hipulla tosin oli juoksut jo 8 kuukauden iässä. Lisäksi Lilli on saanut olla ihan rauhassa lapsi, kun vanhempi koira on huolehtinut asioista. Ja onhan tuo muutenkin perusluonteeltaan paljon huolettomampi pikkueläin. Lilli on edelleen sitä mieltä, että maailma ja kaikki ihmiset ovat täällä ihan vaan häntä varten.

lilli

Toisille koirille huutelu on taas vähentynyt. Kun Lillin kanssa lenkkeilee ihan kahdestaa, se ohittaa toiset koirat kivasti ja ottaa kontaktia. Jos ollaan koko lauma liikkeessä, menee ohitukset silloinkin ihan ok. Kun on yksin liikkeellä kummankin koiran kanssa, tulee usein pientä pörinää ja Lilli käyttäytyy selvästi uhmakkaammin. Hippuhan rähjää remmissä aniharvoin. Usein se näyttää vähän siltä, että voisitko Lilli pitää sen turpas kiinni.

Harrastukset etenevät hiljalleen. Selkä ei ole oireillut marras-joulukuun jälkeen. Huomenna mennään taas Tanjalle fysioterapiaan. Ensi viikolla alkaa pihakoirien agilitykurssi, jolla treenaavat joka toinen viikko pennut ja ja joka toinen viikko möllit. Hippu treenaa kurssin aloittavassa mölliryhmässä Markuksen kanssa ja itse menen Lillin kanssa aloittelijoihin. Agilityssa sitten näkee, miten selkä todellisuudessa kestää. Kahden viikon väli treeneissä on varmasti ihan hyvä. Katsotaan sitten tämän jälkeen, että miten jatketaan. Itse en ole enää niinkään vakuuttunut siitä, että agility on ”mun juttu”. Kyse voi kylläkin olla vaan siitä, että ei olla päästy yhtään treenailemaan. Tai on Lilli hallivuorolla tehnyt keinua. Se menee tosi hyvin, melkein paremmin kuin Hipulta. Tokosta Lilli osaa nyt alkeet kaikista muista alokasluokan liikkeistä paitsi hypystä. Ajattelin, että menen Lillin kanssa jollekin Tuijan kurssille tässä keväällä.

Muuten Lilli on treenaillut lähinnä arkielämän hallittavuutta ja yhteistyön tekemistä. Tänään Lilli ja Markus olivat pelastuskoirien raunio- ja rakennusetsintäkurssin yhteistyötestissä (vapaa seuraaminen, paikallaolo, luoksetulo). Lilli oli iloinen ja hyväntuulinen ja teki pyydetyt liikkeet oikein hienosti, mutta aluksi ja lopuksi se pisti korvat kiinni ja käytteli nenäänsä. Ensi viikolla tulee sitten tietoa, että pääsevätkö he kurssille asti. Jännityksella odotellaan siis.

lilli

Tallennettu kategorioihin Arki, Hallittavuus, Pohdintaa, Terveys | Jätä kommentti