31.12.2012 kello 19.37. Kuluvaa vuotta on jäljellä 4 tuntia ja 23 minuuttia. Aika paljon on ehtinyt tapahtua.
Hipun kanssa on tänä vuonna menty ylämäkeä ja alamäkeä. Hippu kävi toukokuussa MH-luonnekuvauksessa, ja se vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että koira on suorittaja. Se tietää jostain – minusta, ympäröivistä ihmisistä, varusteista – että nyt ei olla tavallisessa arkitilanteessa tai edes treenitilanteessa. Silloin se kasaa itsensä käsittämättömään pakettiin ja hoitaa hommat halki, poikki ja pinoon. MH-kuvaus yllätti minut kaikilta osin positiivisesti. Hippu piti itsensä hienosti koossa koko kuvauksen ajan ja alkuleikkiä hurjempi loppuleikki kertoi kaiken: kuvaus oli kuormittanut sitä hädin tuskin nimeksi. Kuvaajat luonnehtivat sitä sanoilla rohkea ja reipas mutta varautunut. Tämä oli kokemus, joka mielestäni todisti erittäin hyvin sen, miten paljon lavastettu tilanne voi valehdella. Luonnekuvausta seuraavana päivänä Hippu pelästyi oven paukahdusta treenihallilla eikä sitä voinut seuraavaan pariin viikkoon viedä hallin lähelle ilman hillitöntä paniikkikohtausta. Suurella mielenkiinnolla Hippu siis osallistuu alkavana vuonna pihisten luonnetestiin kesäkuussa.
Haussa Hipun työskentelyvarmuus on parantunut koko ajan. Ilmaisu kestää jo hyvin. Tavoite oli suorittaa peruskokeen pimeänosuus, mikä onnistui kolmannella yrittämällä mokattuani itse jännittämisellä kaksi ensimmäistä koetta. Talven aikana jatketaan suoritusvarmuuden lisäämistä ja harjoitellaan vielä lisää vaihtelevia piiloja. Ilmaisutreeneissä aletaan harjoitella puhuvia ja liikkuvia maalimiehiä. Tavoitteena on suorittaa ensi vuonna haun loppukokeen päiväosuus.
Jäljellä Hippu on menny eteenpäin isoin harppauksin. Olemme saaneet paljon tukea ja apua pelastuskoiraryhmien jälkitreeneistä. Hippu on ajanut jälkeä noin puoleen kilometriin asti. Reaktiot esineisiin ovat tällä hetkellä kunnossa ja tarkkuus ja motivaatio jäljellä kohdallaan, kiitos kouluttajan, joka opetti minut palkitsemaan jäljestämisestä ilman, että ruoka on jäljellä tai pelkistä esineistä palkitaan. Talven aikana tehdään tarkkuutta jäljestämisen ja suunnan valinnan suhteen, kevään tullessa aloitetaan janaharjoitukset ja tehdään taas pituutta. Tavoitteena on mahdollisesti jäljen peruskokeen päiväosuus syyspuolella. Itse jäljestämisen ohella jatkamme hajutunnistuksen harjoittelua. Olen asettanut tavoitteeksi sen, että Hippu ajaa sitten loppujenlopuksi nimenomaan tunnistusjälkeä.
Tokossa sain Hipun kanssa sen mitä halusin, eli vaikeuksin kautta voittoon ykköstulos alokasluokasta. Bonuksena tuli KP ja luokkavoitto. Pidän kyllä KP:a tärkeänä siinä mielessä, että siihen oikeuttavat pisteet kertovat liikkeiden tasosta jotain. Suurin ongelma koetilanteessa on oma mielentilani ja jännitys, joka näkyy erityisesti seuraamisissa. Tokon treenisuunnitelmista kirjoitan paremmin sunnuntain möllikokeen jälkeen. Tarkoitus on kuitenkin keväällä korkata avoin luokka ja jos kaikki menee hyvin, on ensi vuoden tavoite TK2 ja Hipun ensimmäinen koulutustunnus!
Lilli. Voi Lilli-pilli! Lilli osallistui myös MH-luonnekuvaukseen tänä vuonna. Toisin kuin Hipun koe, tämä tarjosi lähinnä negatiivisia yllätyksiä. Lilli ei ollut yhtään niin reipas ja ennakkoluuloton kuin arjessa. Lilli reagoi huomattavasti Hippua herkemmin minun mielentiloihini ja epäilenkin oman jännittämiseni vaikuttaneen jonkun verran Lillin kokeeseen. Lilli ei vielä alkavan vuoden aikana mene luonnetestiin.
Varsinaisia tulostavoitteita minulla ei ollut Lillin kanssa tälle vuodelle. Tärkeimpiä tavoitteita olivat yhteistyön ja suhteen kehittäminen, kauniin hihnakäytöksen harjoittelu ja luotettava luoksetulo. Kaikessa on menty eteenpäin. Yksin kulkiessaan Lilli ei enää rähjää remmissä. Hipun kanssa kulkiessa rähinää tulee herkemmin, mutta se on koko ajan vähenemään päin. Luoksetulo on parantunut hurjasti, mutta epäilen edelleen, että Lillin kuulo- ja hajuaisti eivät toimi yhtä aikaa! :D Yhteistyön ja keskinäisen suhteemme parantamiseksi aion jatkaa uurastamista entistä kovemmin. Tarvitsemme Lillin kanssa vielä lisää lenkkejä ihan kahdestaan.
Ensi vuonna aion palata Lillin kanssa agilityn pariin ilman tulostavoitteita. Haluan oppia opettamaan oikeanlaiset estesuoritukset ja ohjaukset ja tietysti oppia itse ohjaamaan. Toko ei ole ihan osoittautunut parhaaksi lajiksi minulle ja Lillille koirakkona. Seuraamistaukomme jatkuu edelleen. Pieni ja hiljainen tavoitteeni on, että oppisin motivoimaan Lilliä niin hyvin, että pystyisimme loppuvuodesta osallistumaan alokasluokan kokeeseen. Kaikki muut liikkeethän Lilli osaa hyvin. Ainakin kotona.
Näyttelyistä Lilli sai tänä vuonna arvosteluja hajanaisesti H:sta SERT:iin. Jatkamme näyttelyissä käymistä hiljakseen ja toivomme erinomaiselle koiralle erinomaisia arvosteluja. ;)
Keskinäisen suhteen ja yhteistyön kehittäminen on tietysti tärkein tavoite myös Hipun kanssa. Hyvä suhde koiraan on ehdoton edellytys myös lajitulosten saavuttamiselle. Lisäksi tavoitteena on pitää kumpikin koira terveenä ja niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa. Tapaturmia vältämme niin paljon kuin se vain vilkkaiden ja rämäpäisten koirien kanssa suinkin on mahdollista. Koirat menevät myös silmätarkastukseen heti tammikuussa. Ja sitähän minä en tiedä, mitä tavoitteita Markus asettaa itselleen ja koirilleen. Epäilen, että ne liittyvät lähinnä hauskan pitämiseen ja elämästä nauttimiseen. <3
Tiivistelmä:
– Hipulle luonnetesti
– Hipulle haun loppupäivä
– Hipulle jäljen peruspäivä?
– Hipulle TK2
– Lillille jatkoa agilityharrastukseen
– Lillille startti tokon alokasluokassa?
– Lillille kivoja näyttelyarvosteluja
– terveitä ja hyväkuntoisia koiria
– silmätarkit
– hyvä ja luottamuksellinen suhde kumpaankin koiraan
