Hippu muutti meille kolme ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen asiat ovat lähteneet vyörymään kuin lumipallo. Koiran omistaminen on perheessämme muuttunut erilaisiksi koiraharrastuksiksi, yhdistystoiminnaksi ja kokonaisvaltaiseksi kiinnostukseksi koiraeläimiä kohtaan. Suurin mielenkiinnon kohteeni on koiran oppiminen ja käyttäytyminen, mutta kahden sijoituskoiraksi otetun koiran kanssa eläminen on herättänyt kiinnostuksen myös perinnöllisyyttä ja jalostusasioita kohtaan – tuskin vähiten siksi, että kumpikin sijoituskoirani on lopulta ollut eri syistä jalostukseen kelpaamaton yksilö.
Kävin aiemmin tänä keväänä Kennelliiton kasvattajan peruskurssin. Kurssilla käsiteltiin paljon sellaisia sopimus- ja lakiasioita, jotka olisi hyvä ihan jokaisen koiranomistajan ja oikeastaan siis jo pennunostajan tietää. Jollain tasolla olin myös melkoisen yllättänyt siitä, kuinka pienellä panostuksella kennelnimi on mahdollista saada. Kasvattajan on panostettava tiedon hankkimiseen hyvin paljon, ja toisaalta niinhän sen pitäisi ollakin: kasvattajasta tulee, tai ainakin pitäisi tulla, kasvattamansa rodun asiantuntija.
Menneen viikonlopun vietin tehokkaasti jalostusneuvojien peruskurssilla Hyvinkäällä. Luennoitsijat tarjosivat massiivisen määrän uutta tietoa: sellaista, jota toivoisin jokaisella koiria kasvattavalla olevan. Kaiken tiedon sulattamisessa, käsittelemisessä ja järjestämisessä menee varmasti aikaa jokunen viikko. Lisäksi joistain asioista on syytä hankkia vähän lisätietoja ja varmistaa, että olen ymmärtänyt kaiken oikein. Aiheet olivat mielenkiintoisia ja monella tavalla ajankohtaisia.
Katariina Mäki käsitteli luennollaan jalostuskoiran valintaa ja mittareita – samoja käsitteitä, joita Terhi Mehtiö käsitteli rotuyhdistyksen kasvattajapäivässä luonneominaisuuksien näkökulmasta. Tuota aihetta sivusi myös Tuire Kaimion luento koiran käyttäytymisestä jalostuksen kohteena. Olen juuri saanut valmiiksi seuraavaan jäsenlehteen artikkelin luonneominaisuuksien periytymisestä, ja etenkin Tuire Kaimion luennosta sain vielä jokusen pienen idean täydennykseksi. Hipun vuoksi luonteeseen ja käyttäytymiseen liittyvät asiat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja jännittävät polygeeniset periytymismekanismit kiinnostavat kovasti.
Yksi viikonlopun ehdottomasti kiinnostavimpia aiheita oli Anu Lappalaisen luento koirien luusto- ja nivelongelmista. Luennolla käsiteltiin pääasiassa selkää, jonka kuvaaminen ja lausuminen tulee laajasti Kennelliiton ohjelmaan 1.6. alkaen. Omistakin koirista on varmasti syytä jossain kohden ottaa rankakuvat lausuttaviksi – varmasti jonkin toisen toimenpiteen yhteydessä; etenkin Lilli-raukka kun on rauhoitettu lyhyen elämänsä aikana jo neljästi. Kaivoinkin heti kotiin päästyäni kaapista Lillin viime toukokuussa otetun selkäkuvan ja yritin katsoa, onko sillä välimuotoista lanne-ristinikamaa, josta Anu Lappalainen paljon puhui luennollaan. No enhän minä sitä osaa katsoa – mutta ei se kuva ainakaan niin kamalalta näyttänyt kuin luennolla esitetyt esimerkit! Tämä selkämuutos kiinnostaa minua paljon myös siksi, että sitä on alettu aivan viime aikoina seuloa suurella kiinnostuksenkohteellani australian kelpiellä.
Kurssin tähtiesiintyjänä oli Hannes Lohi, joka kertoi tutkimusryhmänsä koirien geenitutkimuksesta (http://www.koirangeenit.fi/). Tämäkin on meillä ajankohtainen, sillä Hippu ja Lilli ovat keskiviikkona menossa antamaan verinäytteensä tutkimukseen. Lisäksi rotuyhdistyksemme järjestää tänä vuonna syyskokouksen yhteydessä joukkonäytteenoton pihakoirille. Lillin geeninäyte lähtee matkaan varsin sopivaan aikaan, sillä Hannes Lohi kertoi mm. sen, että arktisilta pystykorvilta ollaan aivan viittä vaille onnistuttu paikantamaan harmaakaihin aiheuttava geenimutaatio.
Muita aiheita jalostusneuvojakurssilla olivat koirarekisteriohjeen muutokset, jalostustietojärjestelmän hyödyntäminen, genetiikka ja värien periytyminen, terve ja luonnonmukainen lisääntyminen ja keinosiemennys, immuunijärjestelmä ja sairauskohtaiset vastustamisohjeet. Lisäksi käsiteltiin jalostustoimikunnan tehtäviä ja PEVISA-ohjelman ja JTO:n laatimista.
En ole aikeissa aloittaa koirien kasvattamista enkä kuulu rotuyhdistyksemme jalostustoimikuntaan. Halusin osallistua näille kursseille, koska koen, että rotuyhdistyksessä aktiivisesti toimiessa ihmisen yksinkertaisesti pitää tietää tällaisista asioista. Esimerkiksi kirjoitan todella usein artikkeleita jäsenlehteemme yhteistyössä jalostustoimikunnan kanssa, ja jatkossa varmasti käsittelemme joitakin tämänkin kurssin aiheista. Lisäksi kaikki tämä on valtavan kiinnostavaa! Onneksi minulla on paljon vapaata toukokuussa – tiedän jo, että vietän sen lukien, indeksejä laskien ja yhteenvetoja tehden.
Opiskelu on vasta alkanut: jalostusneuvojien jatkokurssi ja neuvottelupäivät, kasvattajan jatkokurssi, ulkomuototuomarien alkeiskurssi… Syksyn aikana pääsen toivottavasti ensisijaisen intohimoni pariin kouluttajakoulutuksessa ja Kennelliiton totteleivaisuuskoulutusohjaajakursseilla. Kahden viikon kuluttua alkavaa tunnistusjälkikurssia odotan jo innosta kihisten. Siihen asti vietetään aikaa tiiviisti tokoillen, avoimen luokan korkkaus häämöttää myös kahden viikon päässä ja toinen koe heti viikon päästä siitä!
ps. Suurkiitos Helenalle viikonloppumajoituksesta – yöunet jäivät vähiin, mutta olipa kerrankin aikaa jutella!
