Viime viikon hillittömien hakutreenien perusteella tämän viikon aiheeksi valikoitui yhteistyön tekeminen. Hipulle meni yksi maalimies valmiiksi piiloon alueen etureunaan ja loppuja tiputeltiin sitten sopiviin kohtiin niin, että ohjaajan luokse tulemisesta ja ohjaajan mukaan suunnan valitsemisesta oli aina hyötyä. Ilmaisuksi lyhyet haukut kaikille.
Nenä oli hyvin auki, että sen puolesta ei ollut ongelmaa vaan ensimmäinen maalimies löytyi heti. Sitten se rallattelu taas alkoikin… Eli Hippu sinkaisi yhteen suuntaan, me lähdettiin toiseen. Koira lähti seuraamaan meidän kulkusuuntaa metsää pitkin. Kello lakkasi kuulumasta, kutsuin pillillä kahdesti, ei tullut. Maalimies jäi lähelle piiloon, vajaan puolen minuutin kuluttua koira tuli täyttä vauhtia kaahaten. Pysäytin sen hetkeksi ja ohjasin sitten maalimiehen suuntaan.
Maalimiehen jälkeen Hippu lähti tekemään lenkkiä. Nyt se ei häipynyt niin kauas kuin aluksi, kello kuului koko ajan. Jätettiin maalimies omalle kulkureitille ja tein koukkauksen niin, että Hippu sai maalimiehestä hajun tullessaan mun perään. Kolmannen ja neljännen maalimiehen välissä otin luoksetulon uusiksi pillillä. Ensimmäisestä vihellyksestä Hippu jostian syystä pysähtyi jäykkänä paikoilleen. Toisesta tuli luo.
Hippu irtosi vähän kauemmas ja viimeinen maalimies jäi piiloon. Kutsuin koiraa useamman kerran eikä se tullut. Lähdin hakemaan, kun Hippu huomasi että emännällä alkaa pinna kiristyä niin tuli kovaa vauhtia vastaan ja juoksi mua päin ja kiljaisi… Pysäytin sen hetkeksi siihen ja keskustelimme vakavasti siitä, että kuka tässä nyt oikein kuunteleekaan ja ketä. Lähetin uudestaan tyhjälle päin ja sain tehtyä onnistuneen luoksetulon. Sitten ohjasin viimeiselle maalimiehelle.
Päätön irtoilu ja kaahaaminen väheni treenin edetessä, mutta luoksetulolle on tapahtunut täydellisesti jotain. Tiedän, että Hipulla on kova maalimiesmotivaatio, mutta koiran pitää kuitenkin olla hallittavissa. Jatketaan samaa teemaa ensi viikon treeneissä ja otan luoksetuloharjoitukset suurennuslasin alle taas vähäksi aikaa.
