Hakua

Oltiin taas tiistaisissa hakutreeneissä Pirunpesällä. Hipun kanssa jatkettiin peitettyjen maalimiesten harjoittelua. Nyt otettiin mukaan enemmän etsintää. Alue oli parin hehtaarin kokoinen. Ehdin lämmitellä Hipun hyvin, ja se kiitti tästä sinkaisemalla heti lähetyksestä menemään… Kutsuin kerran takaisin ja etenimme hetken samaan suuntaan. Sitten koira irtosi kauemmas ja vähän ajan päästä se alkoi ilmaista, alueen toisella laidalla totta kai, pituussuunassa aika keskellä. Haukkua piti pitkään, koska olin päättänyt viedä itse palkat kahdelle ensimmäiselle maalimiehelle. Välillä haukku loppui hetkeksi kokonaan, mutta jatkui sitten. Maalimies sanoi, että Hippu oli hetkeksi hiljentynyt kuonolla tökkäämään, että onko se ukko nyt varmasti siinä, kun ei se reagoi mitenkään.

Palasimme takaisin alkuun päin ja kävimme noukkimassa ensimmäiseksi löydettäväksi tarkoitetun maalimiehen. Ilmaisu ei ollut ihan niin pitkä kuin ensimmäisellä, mutta haukku oli hyvä. Toin taas itse palkat ja maalimies palkkasi.

Jatkoimme sitten alueen takareunaan. Puolivälissä Hippu hilpaisi johonkin, kutsuin sitä ja se tuli kauhealla touhulla eikä ollut saada jarrutettua. Sitten se jatkoi täyttä höyryä päinvastaiseen suuntaan kuin mistä oli tullut. Kiipesin itse ylös kalliolle ja jäin hetkeksi odottelemaan koiraa. Huusin sitä, se tuli ja pyysin odottamaan – hyvin vaivalloista. Pysäytin sen hetkeksi ja rauhoituimme kumpikin vähäsen. Sitten jatkoimme etsimistä kallion päällä. Hippu seuraili jälkiä ja sanoin kouluttajalle, että nyt se menee sitten varmaan tuoreinta pitkin. Niinhän se meni, viimeinenkin maalimies löytyi, tämä palkkasi sopivaksi katsomassaan kohdassa.

+ ei ongelmia kokonaan peitettyjen maalimiesten ilmaisemisessa, ei edes ahtaissa paikoissa tai eri asennoissa
+ ilmaisu kestää pitkään
– koiraa ei kiinnosta, missä menen

Hipulla on jostain kummallisesta syystä noin kerran kolmessa kuukaudessa tällainen treeni, että se juoksee ihan päättömästi. Se kyllä tulee kun kutsun, mutta irtoilee ihan älyttömänä ilman hajuakin. Ehkä ensi viikolla ohjelmassa on etsinnän harjoittelua YHTEISTYÖSSÄ…

Tallennettu kategorioihin Haku, Hallittavuus, Ilmaisu | Jätä kommentti

Maanantai-illan tunnistukset

Tänään oli pakkasta niin paljon, että jätettiin jäljestykset väliin ja ajeltiin Stinan autotalliin treenaamaan tunnistusta. Stina oli ollut Vapepa-kokouksessa ennen treenejä ja hänellä oli meille iso kasa vastahajustettuja puutikkuja materiaaliksi. Autotalli on Hipun mielestä aika stressaava paikka – siitä huolimatta, että siellä tehtiin viime talvena etsintää aikasta monta kertaa -, mutta parempi kai silti odotella siellä kuin värjötellä kylmässä autossa.

Kolmella ensimmäisellä kierroksella käytettiin saman henkilön hajua kohdehajuja, neljännellä uusi haju sekä kohteena että häiriönä.

1. kierros
1. toisto
kohdehaju + neutraali
pientä haparointia, ilmaisu ok

2. toisto
kohdehaju + neutraali
valinta ja ilmaisu ok

3. toisto
kohdehaju + neutraali + neutraali
keskittyminen alkoi häilyä, valinta arpomista

4. toisto
kohdehaju + neutraali + neutraali
koiralla ajatukset muualla, valitsi lopulta oikean

2. kierros
1. toisto
kohdehaju + neutraali + neutraali
työskentely ok, ilmaisu ok

2. toisto
kohdehaju + neutraali + neutraali
työskentely ok, ilmaisu ok

3. toisto
kohdehaju + neutraali + neutraali
keskittyminen alkoi häilyä, ilmaisu ok

3. kierros
1. toisto
kohdehaju + häiriöhaju
valinta arpomista

2. toisto
kohdehaju + häiriöhaju
koiralla ajatukset ihan muualla, kun lopulta keskittyi niin valitsi oikean ja ilmaisu ok

4. kierros
1. toisto
kohdehaju + häiriöhaju
rauhallinen työskentely, rauhallinen ilmaisu

MUISTA:
– kuormittavassa ympäristössä maks. 2 toistoa/kierros
– jos 1. toisto on hyvä, lopeta siihen
– vaihda välillä kohdehajua, koira kyllästyy
– käytä häiriötä kierroksen 1. toistolla, koska silloin koira on tarkin

Tallennettu kategorioihin Tunnistus | Jätä kommentti

Turun tamminäyttely

Lilli kävi tänä aamuna Turun Messukeskuksessa pyörähtämässä näyttelykehässä.

Lilli

Olen tosi iloinen siitä, kuinka iloisella mielellä Lilli esiintyi ja liikkui. Syksyllä käydystä näyttelykurssista oli minulle tosi paljon hyötyä ja nyt meillä on Lillin kanssa kummallakin hirmu hyvä fiilis mennä yhdessä esiintymään. Kehän ulkopuolella fiilis ei ole ihan niin hyvä… Lilliä ärsyttää, kun toiset koirat tulevat ihan viereen. Paitsi Jarppi, Jarppi on I-HA-NA.

Lilli

Tuomarina oli Markku Mähönen, joka oli todella mukava setä. Oikein miellyttävä ja ystävällinen tuomari sekä minun että Lillin mielestä (niin, no Lillihän pitää kaikista). Hän arvosteli Lillin näin:

”Mittasuhteiltaan oikea. Oikeanmallinen pää suhteessa koiran kokoon. Hyvä kaula. Korvat voisivat taittua kauniimmin. Riittävä runko ikäisekseen, mutta se saa vielä vahvistua. Ylälinja vielä kehittymätön. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

NUO EH NUK2

Lilli

Näyttelyn jälkeen haettiin Hippu kotoa ja lähdettiin Vahdolle lenkille. Juoksun takia Lilli joutui ulkoilemaan liinassa. Mennään sitten taas joku päivä sellaiseen paikka, missä Lillikin voi juosta kunnolla!

vahto

Lilli

Hippu

Lilli

Hippu

Tallennettu kategorioihin Arki, Näyttelyt | 1 kommentti

Paras paikka

Lähes viiden vuoden kaupunkielämän jälkeen alan olla enemmän kuin täysin valmis vaihtamaan asuinympäristöni taas näihin maisemiin. Uskallan myös laittaa pääni pantiksi siitä, että koirat ovat samaa mieltä.

Tallennettu kategorioihin Arki | 3 kommenttia

Pukeutumisen jalo taito

Pohjavillaton pikkukoira palelee, kun mennään tarpeeksi pakkasen puolelle. Tänä aamuna lämpömittari näytti -22.

willikset

Lillin karva on aavistuksen pidempi ja paksumpi kuin Hipun silkinohut turkki. Lilli kestääkin kylmää hiukan paremmin. Pakkasta pahempia kylmäntekijöitä ovat sade ja etenkin tuuli. Yleensä pyritään siihen, että liikutaan niin reippaasti, ettei vaatteita tarvita, mutta… joissain lämpötiloissa niitä vaan lopulta tarvitaan.

Meillä kovimmassa käytössä ovat villapaidat – erityisesti ne kauniit ja täydellisesti istuvat, korkeakauluksiset harmaat paidat, jotka tyttöjen Foppa-enon Liisa-emäntä teki syksyllä valmiiksi talvea varten. Villa on ehkä maailman ihanin materiaali. Tytöt kun joutuvat ihan lajivalinnan takia viettämään iltana jos toisenakin joitakin tunteja autossa.

Joulun alla sain vihdoin toteutettua pitkäaikaisen aikeeni hankkia koirille W-Woolin Willis-manttelit, sitä ihanaa villaa nekin. Olen ollut tosi tyytyväinen takkeihin. Kun laittaa päälle villapaidan ja vielä sen päälle Williksen, tarkenee varmasti!

Haalarikelejä on onneksi tänä talvena ollut vielä vähän. Tänään taisi olla talven toinen päivä, kun koirilla oli haalarit päällä. Autossa odotellessa niitäkin on kyllä tarvittu. Willikset sopivat kivasti myös haalareiden päälle. Fleece on yllättävän vilpoinen materiaali ainakin kun vertaa siihen villaan… ;)

Tallennettu kategorioihin Arki | Jätä kommentti