Perustaitokurssi (1)

Julkaistu: 7.3.2014 | Kirjoittanut: Elisa

Toteutimme Annan kanssa mielihalumme osallistua Jaana Rajamäen Perustaidot koirallesi -kurssille. Siispä ajalemme maaliskuussa torstaisin Kangasalle. Toiminnan järkevyyttä kanssamme kyseenalaistavat Lilli ja Jentta.

Mikä tässä sitten on niin erityistä? Kurssilla harjoitellaan perustaitoja: kouluttajan mekaanisia taitoja, kohdetyöskentelyä, lähellä pysymistä, paikallaoloa ja luopumista. Kaikki, mitä koiralle voi opettaa, palautuu lopulta näihin perustaitoihin. Koira voi liikkua kohti ärsykettä (kohdetyöskentely), pois päin ärsykkeestä tai ohjaajasta (luopuminen), kohti ohjaajaa (lähellä pysyminen) tai olla paikoillaan jossakin asennossa. Niin lohduttavan yksinkertaista! Halusin osallistua kurssille, koska haluan oppia opettamaan peruskäytökset paremmin, haluan motivaatiota treenata niitä – kotitehtävät on pakko tehdä – ja haluan nähdä, kuinka Jaana kurssin pitää. Tällä kurssilla koirat työskentelevät yksitellen pienissä pätkissä vuorotellen, ja muiden harjoitellessa ne odottavat omassa häkissään autossa. Katsomme myös paljon videoita, ja Jaana näyttää demoja omilla koirillaan. Kurssi ei ole perinteinen tunnin mittainen koirakoulukurssi, vaan illat kestävät 2,5-3 tuntia. Sen vuoksi viitsii jo ajellakin.

Lilli

Aloitimme harjoittelemalla omia mekaanisia taitoja: palkkion nopeaa toimittamista taskusta kuppiin, sekundäärivahvisteen käyttöä ja ajoitusta merkitsemällä pomputettavan tennispallon pomput. Seuraavaksi tarkistettiin, että palkkiot toimivat ja koira pystyy syömään tilassa. Sitten se ehdollistettiin sekundäärivahvisteeseen.

Lilli

Viimeinen tunti illasta käytettiin kohdetyöskentelyn harjoitteluun. Lillin kohteeksi otin käden, koska sitä olemme harjoitelleet jo muutenkin valmiiksi. Aluksi Lilli vilkuili ympäristöä ja olisi halunnut mennä terhvehtimään ihmisiä, mutta harjoitustuokio toisensa jälkeen se fokusoitui paremmin työskentelyyn ja käytöksestä tuli sujuvaa. Sain lopulta etäännytettyä kohteen ja häiriöruuat hyvin toisistaan ja varioitua kohteen suuntaa ja sijaintia. Havaitsin myös, että käteni asento vaikuttaa siihen, koskeeko Lilli kättä vai jääkö se seisomaan ja tuijottamaan sitä (johtunee näyttelyseisonnasta).

Lilli

Kotitehtävänä on treenata totta kai kohdetta. Ensin kotona sujuvaksi pienten alkuhäiriöiden alla. Sitten yleistetään toimintaa eri ympäristöihin. Jaana antoi minulle ja Annalle tehtäväksi treenata yhdessä ja häiriköidä toisiamme. Siitä varmaan tuleekin melkoista Lillin lemppari-ihmisen kanssa. ;)

Lilli

Tallennettu kategorioihin Arki, Kohdetyöskentely, Kurssit | Jätä kommentti

Etsintäharjoitus Hepojoentiellä

Julkaistu: 3.3.2014 | Kirjoittanut: Elisa

Ystävälliset treenikaverit järjestivät meille käyttöönottotarkastusta jäljittelevan etsintäharjoituksen Liedossa Hepojoentiellä sunnuntai-iltana.

kartta

Lähtöpaikka on punaisen pallukan kohta. Lähdimme ensin tien reunaa kytkettynä. Tuuli kävi tieltä (tai no, pellolta) päin metsään. Juttelin kartturin kanssa, pitäisikö mennä metsän puolta vai tietä pitkin. Hippu löi nenän maahan, pyysin sitä menemään metsän puolelle. Se kävi kierroksen, palasi tielle ja löi taas nenän maahan. Muistin, että olin tullessani (15-20 min ennen starttia) nähnyt yhden treenikaverin kävelevän tien reunaa. Jatkoimme siis tietä pitkin, Hippu jäljesti. Punaisen nuolen kohdalta se poikkesi metsään ja jäljesti iloisella rytinällä muutaman sata metriä maalimiehen luo (punainen raksi). Näin maalimiehen hiukan ennen kuin koira oli perillä. Siinä oli ryteikköä, päästin liinasta irti ja Hippu meni edeltä. Se ravisti ja ilmaisi sitten reippaasti :)

Tästä tarkoituksemme oli edetä takaisin lähelle tietä, tarkistamatta jääneeseen etukulmaan. Otin liinan irti ja jatkoimme haulla. Emme ehtineet kovinkaan pitkälle, kun Hippu kiipesi mäen päälle ja lähti menemään nenä pystyssä (vihreän nuolen kohta). Totesin kartturille että jaa, nyt mennään… Lähdin kulkemaan koiran perään ja pysähtelin välillä kuuntelemaan. Hetken päästä alkoi kuuluu vaimea ilmaisu piiiiitkän pitkän matkan päästä. Menin puolijuoksua ja pysähtelin välillä kuuntelemaan. Juu, kyllä se ilmaisee. Ja pitkään saikin ilmaista, koira oli irronnut kevyet pari sataa metriä hajulle, maalimies oli punaisen lipun kohdalla. Kerran oli lipaissut maalimiehen kasvoja.

Sitten mietin pitkään, mikä olisi järkevä jatkosuunnitelma. Tuuli alueella pyöri aika iloisesti, keskelle ei enää tullut ilma pellolta päin. Etuosassa oli auttamatta iso, tarkistamaton aukko. Lisäksi oli vielä sekin, että jäljestäessään Hippu ei varmasti ollut varsinaisesti etsinyt muuta aluetta. Olimme kuitenkin melko keskellä, joten päätin lähteä mäen reunaa pitkin toiselle sivurajalle ja ojalle ja palata etuosaan lopuksi – autolle olisi kuitenkin sitten tultava. Kiersimme kohti takakulmaa ja Hippu kävi välillä tekemässä pitkän lenkin mäen päällä. Takarajalta kiipesimme sinne itsekin, mutta enää se ei ollut kovin kiinnostunut. Takaosassa ei tuntunut hajua muutenkaan olevan, Hippu pyöri aika lähellä koko ajan ja ihmisten pysähtyessä sekin pysähtyi pureskelemaan keppejä.

Vihreän pallukan kohdalla ”tarkastajat” ilmoittivat, että lopetetaan tähän. Aikaa oli mennyt reilu tunti, koira oli tehnyt löytöjä eikä näyttänyt väsyvän. Mennään lyhyempää reittiä autolle ja otetaan viimeinen maalimies matkalta. Kartalla maalimiehen paikka on merkitty vihreällä raksilla. Siitä näkee hyvin, kuinka läheltä voidaan kulkea, mutta jos koira ohittaa huonosta suunnasta tuuleen nähden, voi löytö jäädä tekemättä. Siksi sitä ilmaa pitää muistaa tarkkailla ihan koko ajan! Teimme lenkin alueen etuosassa (jäin itse seisoskelemaan liikaa paikalleni, kun homma oli muka ohi), Hippu teki löydön ja hyvän ilmaisun. Maalimies oli hätistellyt sitä pois, ei ollut häiriintynyt :)

Sitten vielä palaute autolla. Kehittämiskohteet olivat ylläri ylläri ohjaajalla. Etsintätaktiikka, työskentely ja alueen tarkastamisen varmuus olivat kaikki ”olemassa oleva” eli ”hyvä”. Etuosaan jäi isoja aukkoja, lisäksi keskustelimme siitä, että voisin ohjata koiraa vähän enemmän. Pitää myös muistaa kiinnittää huomiota siihen, millä puolella ohjaajaa koira missäkin kohtaa kulkee, jotta isoista aukoista ei tule vielä isompia. Kestävyydestä saimme kumpikin erinomaisen, samoin löydöistä tuli erinomainen. Tarkastajat kommentoivat, että jälkityö oli upeaa (meillä ei ole siitä koesuorituksia! mitä tässä tilanteessa tehtäisiin tosietsinnässä?), tarkastus olisi mennyt kirkkaasti läpi ja ”Koira on loistava.” Niin se on :)

Tallennettu kategorioihin Haku, Ilmaisu, Jälki | Jätä kommentti

Koiranhuoltoa

Julkaistu: 26.2.2014 | Kirjoittanut: Elisa

Hipulla kävi lauantaina palloleikeissä vahinko. Se jarrutti vähän rajusti palloa napatessaan, selkälihas kramppasi ja oikea takajalka meni hervottomaksi. Hetkun kuluttua koira käveli normaalisti. Lauantaina ja sunnuntaina se vingahti pari kertaa ihan seisoessaan ja roikotteli takajalkaa, mutta taas parin minuutin kuluttua varasi jalalle normaalisti.

Hippu

Kerrankin oli hyvä tuuri, ja meillä oli ihan sattumalta heti maanantaiaamuna Leena Piiralle hoitoaika. Tuomio: nivelet kunnossa, lihaskramppi, lihas on kireä. Rauhallista liikuntaa = pelkkää kävelyä muutama päivä, lisärentoutta lihakseen laserhoidolla, Back on Track päällä, ei agilitya pariin viikkoon. Hipun oikean puolen lihakset ovat heikommat suhteessa vasempaan, joten oikea puoli ei ole kantanut kunnolla ja se on jarrutuksessa ”heittänyt” yli. Onni onnettomuudessa – lihaskrampin sijasta tilanne olisi voinut johtaa välilevynpullistumaan. Maanantaiaamuna Hippu ei vielä venytellyt kunnolla, mutta pari tuntia hoidon jälkeen se teki hienot, piiiiiiitkät venytykset takapäähänkin. Vau!

Hippu

Eilen kävimme Hipun kanssa ottamassa selkään laseria. Kiropraktikko kopeloi sen samalla läpi – jestas mitä vääntöä – eikä koira sanonut mitään. Eläinlääkäri sanoi, että ei se kovin kipeältä vaikuta, joten syy on aika lailla varmasti pelkässä lihaksessa. Hippu sai kolmeksi päiväksi kipulääkkeen, jotta pystyy rentouttamaan lihaksen. Jos vingahduksia tulee siitä huolimatta, sitten pitää kuvata.

Hippu

Nyt olemme sitten kävelleet rauhallisesti pyörätiellä ja metsäpoluilla ja vahvistaneet oikean puolen lihaksia. Omasta mielestään Hippu ei ole yhtään kipeä. Se haluaisi juosta, hyppiä ja leikkiä Lillin kanssa. Vingahduksia ei ole Leenan hoidon jälkeen tullut ainuttakaan. Paraneminen on siis hyvässä vauhdissa. Jos uutta muljadusta ei tule, Hippu on e-treenikunnossa sunnuntai-iltana… :)

Hippu

Tallennettu kategorioihin Terveys | Jätä kommentti

Autokorjaamolla

Julkaistu: 21.2.2014 | Kirjoittanut: Elisa

Lillin ja Markuksen keskiviikon maastoryhmä treenasi poikkeuksellisesti perjantaina Rasekon autokorjaamolla. Päästiin Hipun kanssa mukaan vierailemaan.

Lilli oli tavalliseen tyyliinsä yltiöpäisen innoissaan. Se liikkui hyppelehtien, sai nopeasti hajun, mutta yllättäen paikaminen sellaisessa vauhdissa on kohtuullisen vaikeaa… ;) Kun vähän hidasti vauhtia, se ymmärsi lopulta, että työkalupakkisokkeloon pääsee sisään. Sieltä se maalimies löytyikin.

Lilli

Seuraavastakin maalimiehestä se nappasi hajun nopeasti ja alkoi kiertää pientä aluetta. Haju näytti painuvan seinän viereen parinkymmenen metrin päähän piilosta. Oikeasta kohdasta kulkiessa paikantaminen oli helppoa ja maalimies löytyi auton sisältä. Hassua!

Lilli

Lilli

Yläkerran jälkeen paineltiin alakertaan. Siellä Lilliä odotti maalimies rengasvaraston perällä. Markus oli vähän kärsimätön ja laittoi valot päälle – Lilli olisi varmaan hoitanut homman pimeässäkin. Tälle maalimiehelle otettiin lyhyt ilmaisu.

Lilli

Viimeinen maalimies oli hauskassa maan alla kulkevassa tilassa. Sinnekin otettiin lyhyt ilmaisu.

Lilli

Hippu treenasi toiseksiviimeisenä ja oli kerännyt aika lailla intoa autossa odotellessaan. Otin sille neljä maalimiestä enkä halunnut tietää piiloja. Yksi suorapalkka, muut ilmaisulla. Hippu jäi kiertämään ensin korjaamon etualaa. Näytti siltä, että sillä oli haju, mutta se ei saanut sitä paikannettua. Turhautuneena se juoksi välillä alakertaan, josta hain sen pois. Siirryimme hallin toiseen päähän, josta Hippu paikansi maalimiehen auton lavalta. Se kiipesi ihan itse liuskaa pitkin lavalle (vau), mutta oli sen verran jännittynyt, että ilmaisua ei meinannut tulla. Vinkunan päätteeksi se sai lopulta aikaan haukkuakin.

Hippu

Hippu

Jäimme samaan päähän hallia, ja Hippu saikin nopeasti hajun toisesta maalimiehestä. Valkoisen pakun ovi oli auki, ja koira livahti sinne. Onnettoman, mutta edellistä paremman ilmaisun jälkeen maalimies selitti huvittuneena, että koira oli hyppinyt ensin kohti ohjaamoa, sitten törmännyt hänen jalkoihinsa vastakkaisella penkillä ja tullut reittä pitkin yläpäähän…

Hippu

Hallin toiseen päähän kulkiessamme Hippu oli merkkaillut koko matkan toista seinämää. Avasin sille pari ovea, jotka johtivat varastoon ja pieneen luokkatilaan. Kolmas ilmaisu oli kahta edellistä huomattavasti parempi. Maalimies istuksi pimeässä pöydän päällä.

Sitten palasimme alkuun. Hippu alkoi liikkua samalla alueella kuin aluksi ja merkkaili seinänvierustoja. Avasin sille pari ovea, tuloksetta. Yhtäkkiä maalimies pomppasi ylös viereisestä autosta ja ilmoitti menevänsä sammuttamaan hälytyksen :D No ei siinä, vein koiran sivummalle ja maalimies livahti takaisin autoon. Hippu oli nähnyt hänen poistumisensa, mutta ei älynnyt katsoa autoon uudestaan. Vasta kun ohjasin sen kulkemaan auton ohi muutaman metrin päästä, se sai paikannettua maalimiehen. Olipa vaikea!

Hippu

Kiitos kavereille treeneistä :-)

Tallennettu kategorioihin Ilmaisu, Rakennusetsintä | Jätä kommentti

Jälki ja toinenkin

Julkaistu: 16.2.2014 | Kirjoittanut: Elisa

Kävimme Hipun kanssa viime toukokuusta aina marraskuulle tunnistusjälkikurssilla Koirakoulu Visiossa Sari Paavilaisen opissa Nurmijärvellä. Kurssikavereina meillä olivat Anna ja Hupi täältä Turusta. Kirjoitin keväällä jokusen kerran hajuerottelutreeneistä purkkiradalla, mutta kun blogia tuli päiviteltyä harvakseltaan myös loppujen id-treenien kirjailu jäi kokonaan tekemättä.

Purkkirataharjoittelun jälkeen kurssilla opeteltiin esineilmaisu metalliesineillä ja sen jälkeen erottelua tehtiin niillä. Sitten siirryttiin tekemään lyhyitä tarkkuusjälkiä asfalttiparkkipaikoille ja ilmaisemaan metalliesineitä niiltä.

Ensimmäisen pidemmän jälkensä Hippu pääsi ajamaan lokakuussa. Tunne pyörätiellä jäljestämisen jälkeen oli aika… hämmentävä, vaikka jälki ei ollut kuin 200-300 metriä. Olen kirjoittanut tuon päivän iltana Facebookiin näin: ”Hippu ajoi tänään ensimmäistä kertaa taajamajälkeä. Ihan vieraan miehen tekemää jälkeä, ilmaisi 6 pikkuista metalliesinettä, ylitti kahdesti suojatien, vaihtoi alustaa kaksi kertaa, ratkaisi alikulkutunnelin kummallisen ilmavirran ja kulmankin ihan itte. Ja mää vielä kehtasin epäillä, ettei se pysty siihen. Vähän hävettää.”

jälki1

Kotitreeneissä tein metalliesineiden ilmaisusta vieläkin arvokkaampaa ja tein tarkkuustreenejä parkkipaikoilla. Ne olivat vaikeita sekä minulle että Hipulle. Sitten tuli märät kelit, ja Sari käski pysyä mukavuusalueella, eli pitkissä jäljissä. Tämäkin jälki on Nurmijärven treeneistä. Siitä melko mielenkiintoisen teki se, että alkumatkasta kulki samaa reittiä myös Hupin jälki, joka ajettiin ensin. Tuoretta harhaa oli siis runsaasti, kaiken lisäksi yksi niistä oli tietenkin minun hajuni. Uskomatonta, että se ei juuri haitannut, eikä Hippu myöskään ilmaissut Hupin jäljeltä jäänyttä esinettä!

jälki2

Viimeisissä Nurmijärven treeneissä marraskuussa harjoiteltiin risteystyöskentelyä. Se on meille edelleen vaikeaa: Hippu on arka lähtemään tien yli. Nämä risteykset se kuitenkin ratkoi esimerkillisellä kärsivällisyydellä.

jälki3

Loppuvuoden, ennen tammikuun pakkasia, treenasimme Annan kanssa ahkerasti Turussa. Tämä jälki on marraskuun lopulta yliopistonmäeltä. Ilma oli aivan kammottava, järkyttävä, puuskainen tuuli! Pituus 1,3 km, ikä 2,5 h, ajoaika 50 min. 3 esinettä nousi rastilla merkityistä kohdista.

jälki4

Joulukuun alussa kokeilimme ensimmäistä yön yli vanhennutta jälkeä. Markus käveli jäljen lauantai-iltana ja me Hipun kanssa ajoimme sen sunnuntaiaamuna. Hippu hoiti sen hienosti ja kärsivällisestä, vaikka välillä oli vaikeuksia. 5 esinettä nousi.

jälki5

Anna kävelemä jälki joulukuulta. Aloitus Kaivokadulta, jälki oli pari tuntia vanha. Häiriön puolesta vaikein, jonka Hippu on ajanut, ja se näkyi. Hippu oli tosi epävarma risteyksissä. Vastaan tulleet ”me vähän tervehditään” -koiramummot eivät juuri auttaneet keskittymisessä.

jälki6

Anjan kävelemä jälki joulukuulta. Teollisuuskadulla, aika rauhallista aluetta. Alku oli hankala, Hippu myös pelästyi rämisevää verkkoaikaa. Puolivälissä se sai kunnolla jäljestämisestä kiinni ja veti lopun todella hyvin (ja jäi melkein auton alle…)

jälki7

Tämä jälki on myös Anjan kävelemä, joulukuussa Halisista. Niityn poikki oikaisu oli yllättävän vaikea, siitä näki taas, että oltiin tehty pääasiassa kovaa alustaa. Hippu oli muutenkin vähän jotenkin epävarman oloinen.

jälki

Markus käveli jäljen Virttaalle joululomalla. Jälki oli reilun tunnin ikäinen, ei kovin vanha, mutta kaatosade teki olosuhteista kohtuullisen haastavat. Oli oikea taistelutreeni.

jälki8

Vuoden 2013 viimeinen jälki Teollisuuskadulta, Mikon kävelemä. Helppo, palauttava tuon edellisen päivän kaatosadejäljen jälkeen.

jälki9

Annan kävelemä jälki tammikuun alusta Räntämäessä. Hippu oli hyvässä vedossa, tosin yksi jalkakäytävältä poistuminen oli taas vaikea. Mutta kompensaationa se ilmaisi varmaan pienimmän metalliesineen ikinä – minimaalisen kokoisen aluslevyn!

jälki10

Pakkastreenitauon jälkeen palailtiin taas jäljen pariin. Tämä jälki on tämän viikon maanantain treeni Halisista. Jäljen käveli Stina ja se oli noin 40 minuuttia vanha. Metalliesineiden sijasta käytin vaikean loskakelin takia puutikkuja. Risteyksessä näkyi taas epävarmuus lähteä tien yli, mutta muuten työskentely oli rauhallista ja varmaa. Hyvä Hippu!

jälki11

Myös purkkirataa ollaan alkuvuoden aikana jatkettu. Hippu on tehnyt pari kertaa ”tyhjiä” onnistuneesti – siis ei ole ilmaissut mitään, kun ei ole ollut ilmaistavaa (myöhemmin olen pohtinut, onko tämä treeni meille sopiva). Lisäksi sillä on ollut ruokahäiriöitä. Lillin erotteluvarmuus on parantunut ja sille olen lisännyt riistahäiriön, joka oli yllättävän helppo. Lilli pääsee toivottavasti erottelukurssille maaliskuussa, niin saadaan sillekin ryhtiä treenaamiseen. (Taikamon koirakoulu)

Tallennettu kategorioihin Jälki, Tunnistus | Jätä kommentti