Asetin yhdeksi tämän vuoden tavoitteistani kehittää omia koulutustaitoja. Siihen perään voisi lisätä myös ”oppia lisää koirista ja eläinten oppimisesta”. Siispä härkää sarvista!
18.-19.1. Trainer’s Choice, Kangasala
Ajoimme Hipun kanssa viikonlopuksi Kangasalle harjoittelemaan kouluttamisen perusasioita Jaana Rajamäen kurssille. Lauantaina pääsin kouluttamaan ensimmäistä kertaa jotakin muuta eläintä kuin koiraa: kanoja.
Harjoittelimme linnun käsittelyä, tarkistimme sen kunnon ja ruokahalun ja ehdollistimme sen naksuttimeen. Aamupäivän aikana harjoittelimme linnun kanssa kohdetyöskentelyä ja käytöksen (eli nokkimisen) tarkentamista palkkion suuntaa muuttamalla. Iltapäivällä opimme negatiivisen rankaisun käytön väri- ja muotoerottelussa. Päivän viimeisenä harjoituksena opettelin toisen kanani kanssa vetämään leluautoa kuminauhan avulla ja toisen kanssa nostamaan pienen puukaupulan kupista toiseen.
Jos koirat oppivat tosi nopeasti, niin nämä kanat ovat kyllä ihan valonnopeita. Ne osoittivat paitsi onnistumiset myös virheet. Yksi päivän parhaista asioista oli se tunne, kuinka neutraalisti koulutettavana olevaan eläimeen voi suhtautua. Siihen pitäisi pyrkiä myös koiran kanssa. (Olen ollut teininä paljon hevosten kanssa, mutta en kyllä katso niiden ”opettamista” kouluttamiseksi sellaisessa merkityksessä, kuin sen nykyään ymmärrän…)
Sunnuntaina vaihdoimme kanat koiriin. Aamu alkoi sarjalla mekaanisia harjoituksia: toimita palkkio mahdollisimman nopeasti taskusta kuppiin (tämän harjoituksen jäljiltä reiteni olivat kipeät seuraavat kaksi päivää). Koirien kanssa kaikki treenasivat yksitellen lyhyitä pätkiä. Ensin koirat kävivät pari kertaa tilassa ainoastaan syömässä. Sitten jokaiselle tehtiin naksuttimeen ehdollistaminen. Seuraavaksi siirryttiin kohdetyöskentelyyn. Vaihtoehtoina oli alusta, keppi ja käsi. Hippu on tehnyt niistä kaikkia, mutta valitsin sille käsitargetin. Olemme sitä muutenkin treenanneet, jotta saisin sille jonkin yksinkertaisen toiminnan, esimerkiksi pelkotilanteiden varalta. Ensimmäisillä treenikierroksilla pyrittiin mahdollisimman suureen vahvistetiheyteen. Ennätyksemme oli 29 vahvistetta minuutissa – siis joka toinen sekunti!
Seuraavilla kierroksilla Hipulle tuotiin häiriöiksi pomppiva pallo ja liikkuva ihminen. Liikkuva ihminen häiritsi sitä selvästi ja toiminta hidastui. Kun ihminen siirtyi siten, että Hippu saattoi nähdä hänet koko ajan, häiriö ei ollut niin suuri. Nämä ovatkin meille tosi hyviä harjoituksia, ja olemme jo jatkaneet niitä kotona!
Iltapäivällä teimme lähelläpysymisharjoituksia. Koiran katsekontaktista naks, jonka jälkeen ohjaaja peruuttaa pari askelta nopeasti ja palkitsee koiran eteensä. Liikkeen suunta alleviivaa ohjaajaa kohti tapahtuvaa toimintaa. Perusharjoitus sujui Hipulta hyvin ja sille otettiin häiriöksi muutama ihminen. Ne eivät haitanneet. Sen sijaan heiluva viehe oli Hipulle paha häiriö: se hidasti toimintaansa huomattavasti ja poistui lopulta pöydän alle piiloon. Kun viehe liikkui vähemmän, se pystyi taas jatkamaan toimintaansa.
Muutama oivallus tai tärkeä juttu viikonlopulta:
– Tiedä mitä haluat, tiedä mitä et halua ja muista, että ohjaaja on aina vastuussa siitä, mitä koulutustilanteessa tapahtuu. Kouluttaminen on valintoja!
– Kohdetyöskentely opettaa koiran keskittymään.
– Tuo häiriöt ensin palkitsemisen, älä toiminnan aikana.
– Harjoittele mekaanisia taitoja: pienikin harjoittelu nopeuttaa toimintaasi.
– Ainut asia, johon todella voit vaikuttaa, on oma toimintasi. Vain omaa toimintaasi muuttamalla voit muuttaa koiran toimintaa.
26.1. Tuire Kaimio: Lajityypillisen käytöksen huomioiminen koiran ja hevosen koulutuksessa, Turku
Tuire Kaimio kävi Turussa luennoimassa. Lajityypilliset tarpeet ovat asiat, joita olen miettinyt todella paljon esimerkiksi Lillin kanssa. Tiivistettyjä muistiinpanoja luennolta:
– Rakenne asettaa rajat käyttäytymiselle. Kyläkoirien elekieli on runsasta ja monipuolista; monet eleistä ovat samoja kuin muilla koiraeläimillä. Jalostus on muuttanut rotujen ulkonäköä, eivätkä ne pysty enää käyttämään yhtä selkeitä eleitä. Miltä näyttää erilaisten koirien jännittyminen?
– Eläimen sisäiset rytmit (”vuorokausirytmi”) eivät muutu nopeasti ilman syytä. Esimerkiksi unen laatu – miksi ennen levollisesti nukkunut koira alkaa nukkua lyhyitä pätkiä?
– Nukkumisen ja ”työn” välissä oleva aika vaikuttaa jaksamiseen ja hyvinvointiin. Tällä välillä on oltava mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita! Huom. Koskee myös ihmisiä.
– Syöminen ei ole ainoastaan ravintoa vaan se on myös käyttäytymistarve. Koiralla: etsiminen, tonkiminen, pureskelu.
– Opettele hyväksi elekielen tulkitsijaksi. Tarkkaile eläimiä niiden omissa oloissa ja mielentilaa koulutuksen aikana. Vertaa: näyttääkö eläin samalta rentona omissa oloissaan ja koulutustilanteessa?
– Tunne-ehdollistuminen: Mikä on oikea mielentila oppimiselle? Jos koira stressaantuu jatkuvasti usein toistuvissa tapahtumissa (esimerkiki ulos lähtö), stressi saataa yleistyä vallitsevaksi tilaksi. Stressihormoonien poistuminen vie päiviä!
– TYYNEYS. Rento koira on aktiivinen, mutta tyyni. Sen stressitaso ei kohoa paljon (mistään syystä) eikä se pelkää. Yhtäkkisen muutoksen (esim. jännittyminen) tulee aina keskeyttää koulutustilanne!
– Katso koiraa, kun se on rento: häntä roikkuu levollisesti, korvien asento on levollinen – opit havaitsemaan jännittymisen. Vaihtelut jännittyneisyydessä kertovat myös koirien välisen tilanteen muuttumisesta. Koirat huomaavat myös ihmisen jännittymisen -> rentouta koiraa omalla rentoudellasi!
– PAKOREAKTIO on aina myös stressireaktio. Pakoreaktion syntyminen ei tarvitse useita toistoja ja se voi yleistyä helposti.
– Opeta koiralle yksi asia, jonka se osaa suorittaa missä tahansa. Sellainen yksinkertainen tehtävä, joka saa koirasta rennon ja laukaisee jännityksen.
27.-28.1. Suomen eläintenkouluttajat ry:n tietonyyttärit, Helsinki
Tietonyyttäreillä saimme kuunnella kahdessa päivässä kymmenen hienoa esitystä. Paljon käsiteltiin koiria ja kouluttamista yleensä, mutta myös muita eläinlajeja – hevosia ja minulle ennestään käytännössä täysin vieraita papukaijoja. Aika mieletöntä, että papukaijojakin voidaan lennättää vapaana ulkona. Ja miten se tehdäänkään? No vahvalla luoksetulolla tietenkin!
Suurin osa eläintenkouluttajista tekee asiakaspalvelutyötä. Esityksissä käsiteltiin myös asiakkaiden kohtaamista ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Minulla ei varmaankaan koskaan ole koirakoulua, mutta totta kai tällaisia asioita on tärkeä miettiä mitä tahansa koulutusta pitäessä. Kun yhdistyksen jäsen tulee koulutukseeni, on minun yhtä lailla kuunneltava hänen tarpeitaan jos haluan, että hän ottaa vastaan sen, mitä minulla on annettavana.
Esimerkiksi mainoksiin eläinesiintyjiä kouluttanut Miia Kantinkoski pohti, onko aina pakko varsinaisesti kouluttaa. Ihminen on perusluonteeltaan laiska – jos asian voi saada näkemättä vaivaa, tätä reittä yleensä käytetään hyväksi. Hän itse totesi, että aita on hänen lempikoulutusvälineensä silloin, kun koira pitää saada pysymään pihassa. Entä onko todella tarvis opettaa koiralle monta eri käskyä: alas, jätä, ei, odota, seis… Sen sijaan että opettaa kymmentä eri käskyä sadan toiston verran, voisi opettaa istu-käskyä tuhat toistoa. Aika paljon varmempaa.
Yksi Tietonyyttäreiden mielenkiintoisimmista esityksistä oli Jessica Aschbergin esitys vahvisteen vaikutuksesta koiran muuhun käyttäytymiseen. Hänen tutkimuksessaan koiria oli opetettu yhdessä arkielämän tilanteessa viiden viikon ajan 1) ruualla ja sosiaalisella palkkiolla 2) ruokapalkkiolla ja 3) negatiivisella rankaisulla = ruuan poistamisella. Ensimmäiset koirat olivat iloisia, aloitteellisia ja itsevarmoja työskentelijöitä. Toiset koirat olivat itsenäisiä työskentelijöitä ja hyviä ongelmanratkaisijoita, mutta epävarmoja ihmistä kohtaan. Kolmannet koirat olivat kyseleviä ja anteeksipyyteleviä sekä hyvin passiivisia: ne pyrkivät välttämään rangaistusta, vaikka se oli ollut vain ruuan pois ottaminen!
Seuraava koulutustuokio on Kennelliiton KoiraExpo kahden viikon kuluttua. Siihen asti treenataan taas taitoja koirien kanssa.
