Lauantaina oltiin siis pihisten kanssa ajamassa verijälkeä Johannan luona. Tehtiin Johannan ja Markuksen kanssa perjantaina kaikki jäljet valmiiksi ja lauantaina pitkänmatkalaiset tulivat treenaamaan.
Lilli ajoi elämänsä kolmannen verijäljen. Jälki oli noin 500 metriä pitkä. Unohdettiin jälkeä tehdessä merkkausvälineet, joten piti mennä pelkällä suunnalla ja muistin varassa opastamaan. Markus ei jostain syystä ollut siitä kovin ilahtunut… Jälki oli Lillille vähän turhan pitkä, etenkään toisen makauksen jälkeen se ei oikein jaksanut enää kunnolla keskittyä. Siihen asti sujui ihan hyvin, Lilli oli tosi kiinnostunut jäljestä ja eteni rivakkaa tahtia. Se löysi myös jäljen omatoimisesti uudelleen, kun hävitti sen. Ja kaatokin löytyi tietysti – Marilta saatu peuransorkka, joka on Lillin mielestä tosi hieno!
Hippu the Pelastuskoira ajoi verijäljen sijaan ihmisjäljen, jonka Anna käveli lauantaiaamulla. Jälki oli noin 2 tuntia vanha ja 200 metriä pitkä. Jäljellä oli yksi esine ja jäljen päässä toinen. Hippu nosti jäljen metsätieltä. Työskentely alkoi vähän turhan vauhdikkaasti ja Hippu meinasi heti paahtaa mutkan suoraksi, mutta onneksi oli Anna opastamassa. Sen jälkeen tarkkuus parani. Tuli tienylitys (metsätie) ja ojanylitys – vähän mietin, että miten näistä selvitään, kun ei olla ikinä kokeiltu! Mutta ihan hyvin selvittiin. Sitten tuli ensimmäinen esine. Hippu reagoi siihen hyvin, mutta jouduin pyytämään ilmaisun. Jälki jatkoi saniaispusikon läpi. Siellä Hippu oikaisi mutkan; haju ilmeisesti leijui aika hyvin saniaisten päällä. Noustiin vielä ylös kalliolle ja löydetiin jäljen päässä oleva esine. Siihenkin Hippu reagoi hienosti, mutta ilmaisu oli epävarma, joten sitä piti vahvistaa. Olen ollut heinä-elokuussa tosi laiska jäljestäjä ja olin tosi tyytyväinen tähän työskentelyyn.
Eilen tiistaina oltiin pelastuskoirakavereiden kanssa jäljestämässä. Taija teki Hipulle jäljen, joka oli noin 300 metriä pitkä ja 1,5 h vanha. Hipulla oli hyvä tahti ja tällä kertaa se oli alusta asti tarkempi kuin viimeksi. Jos se posotti jäljeltä sivuun, se pysähtyi heti ja korjasi. Ennen esinettä olevan mutkan se olisi oikaissut, haju tuli hyvin eli ainakin reaktio oli kunnollinen. Ilmaisu piti taas pyytää. Esineen jälkeen tuli hiukan epävarmuutta. Hippu pyöri ympyrää ja löysi pusikosta jonkun vanhan metsästysansan. Sitten se sai taas ajatuksesta kiinni ja jäljesti hyvin viimeiselle esineelle. Sillekään ei tullut ilmaisua, Hippu jäi pitkäksi aikaa seisomaan esineen viereen. Puhuin siinä kavereiden kanssa, että ehkä se voisi jäädä vain tönöttämään paikoilleen, kun maahanmeno on sen mielestä jotenkin niin vastenmielistä. No, mikäs siinä, tehdään sitten niin jos se on koiran mielestä parempi idea. Pääasia, että esineet löytyy!
Niin ja Lilli on aloittanut ilmaisutreenit…
