Näin Tuija muistutti mua keskiviikkona, kun lähdin kotiin tokotunnilta.
Lauantai-iltana Hipulla oli Porvoon päivän jäljiltä ihan sairaan hyvä fiilis. Se olisi koko illan vaan leikkinyt ja riehunut. Ajattelin, että jos se on huomenna yhtä hyvällä tuulella, niin meillä ei oo hätäpäivää. Kello 01:25 Hippu herätti ja halusi ulos. Se meni syömään ruohoa. 10 minuutin päästä uudestaan. Ajattelin, että se siitä hyvästä fiiliksestä varmaan sitten. Siirsin kellon soittamaan 15 minuuttia aikaisemmin, jotta ehtisin aamulla tehdä vähän pidemmän lenkin, jos vatsan toiminta sitä vaatisi…
Kello 07:15 herätyskello soi. Hippu kaivautui syvemmälle peiton alle, Lilli halusi ulos ja jäi mun kanssa syömään aamupalaa. 07:35 keräsin tavaroita kassiin. Muistin, että hakaneulakin tarvitaan eikä niitä meinannut löytyä mistään. Käskin Lillin takaisin makkariin nukkumaan ja hoputin unenpöpperöisen Hipun ulos. Koira vaikutti normaalilta, kerjäsi nameja ja otti kontaktia, vaikka ohjaajalla oli tässä vaiheessa jo mötikkä nielussa. Yritin leikittää Hippua. Sitä ei huvittanut. Vatsa oli vähän löysällä – taisi tulla nieltyä vettä uimahallissa edellisenä päivänä.
Palasimme kotipihaan ja hyppäsimme autoon. Kello 08:15 käynnistin auton. Tuulilasi oli huurussa enkä olisi millään malttanut odottaa, se aukeaa. Lähdin ajamaan Annan luo. Jännitys alkoi tuntua takaraivossa. Liikennevalot vaihtuivat vihreiksi juuri kun sain auton pysähtymään ja mietin miten inhoankaan ajaa kaupungissa. Kello 08:30 ajoin Annan tiehaaraan. Hupi tuli mukaan kannustamaan. Annaakin jännitti, vaikkei hän ollut edes menossa kokeeseen. Ajomatkalla puhuimme Lillin eilisestä näyttelystä ja koirien kouluttamisesta.
Kello 08:55 parkkeerasin auton koepaikan parkkipaikalle. Jätin Hipun autoon, otin rekkarin mukaan ja lähdin ilmoittautumaan. Ostin koekirjan, täytin sen ja sain numerolapun – 111. Kello 9:10 Hain koiran autosta ja lähdettiin puoleksi tunniksi lenkille. Kello 9:45 jätin Hipun Annalle ja juoksin hakemaan autosta uudestaan rekkaria sirutunnistusta varten. Hippu rimpuili. Siru löytyi.
Kello 10:00 se alkoi. Tuomarina kokeessa oli Tiina Heino. Alokasluokkaan osallistui 15 koiraa. Luoksepäästävyys ja paikallamakuu tehtiin viiden koiran ryhmissä. Numerolla 111 sai reunapaikan. Olin iloinen.
Luoksepäästävyys: 5
Hippu haistoi tuomarin kättä, mutta peruutti sitten selän taakse ja haukahti kerran. Tuomari siirtyi sivulle ja pyysi mua kutsumaan koiraa. Hippu tuli hitaasti epäröiden ja antoi tuomarin rapsuttaa itseään leuan alta.
Paikalla makaaminen: 7½
Tästä liikkeestä näin painajaisia. Yhdessä unessa koira kävi Hipun päälle. Toisessa Hippu nousi istumaan ja sai arvosanan 5 enkä muistanut muusta kokeesta mitään. Tänään Hippu aloitti rauhallisena ja tarkkaavaisena. Ensin rivin toisesta päästä hiippaili bordercollie ohjaajansa luo. Sitten bortsusta kaksi seuraavaa koiraa syösyivät yhtä aikaa ohjaajiensa luokse. Hippu ja vieressä oleva mitteli makasivat hievahtamatta paikallaan. Häiriön jälkeen Hippu alkoi piipata. Liikkeenohjaaja ilmoitti 2 minuuttia täyteen ja käski palaamaan koiran vieren. Minua hymyilytti. Hippu ei noussut perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä: 7
Mua jännitti, että en kuule, mitä liikkeenohjaaja sanoo. Ihan hyvin kuulin. Olin hätäinen ja epäselvä. Viimeinen perusasento jäi tekemättä.
Seuraaminen taluttimetta: 9
”Aivan eri näköistä” sanoi tuomari. Tämän liikkeen kohdalla mullakin alkoi olla ihan kivaa. Hipulla oli hyvä fiilis.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½
Hippu ennakoi maahanmenoa ja jätätti seuraamisessa. Hieno maahanmeno. Tällä kertaa sain sen myös perusasentoon makuulta.
Luoksetulo: 10
Olin ilmoittanut olevani valmis ja samalla hetkellä Hippu katsoi muualle. Huikkasin käskyn oikein kovaa. Hippu käänsi pään mua kohti korvat ylhäällä. Sadasosasekunnin ehdin miettiä, että se ei kuullut. Sitten se lähti matkaan hurjaa vauhtia ja hurjalla riemulla ja tuli kauniiseen, suoraan perusasentoon.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Tavallinen suoritus. En muista, mistä piste lähti. Olin vaan kauheen iloinen.
Estehyppy: 0
Klassinen moka: sanoin olevani valmis, vaikka koira katsoi muualle. Se ei kuullut käskyä. Toisella käskyllä se kiersi esteen ja jäi seisomaan toiselle puolelle ja katsomaan mua. Mua nauratti kamalasti ja tuomaria nauratti myös. Hippu kiersi esteen kerran myös Tuijan treeneissä aiemmin viikolla. Kiroilin itselleni, etten muistanut neuvoa sijoittua tarpeeksi reunaan.
Kokonaisvaikutus: 9
”Hyvin teillä yhteistyö pelaa.”
Tulos: 151,5 p. ALO2
Olin iloinen, että Hippua ei jännittänyt ja sillä oli kivaa. Harmittelin, että mokasin viimeisen liikkeen – vitonenkin siitä olisi riittänyt ykköstulokseen. Olin iloinen, että pystyin rentoutumaan koesuorituksen aikana, vaikka se johtikin herpaantumiseen viimeisessä liikkeessä. Ensi kerralla (kyllä, sellainen on tulossa) olen viisaampi. Annoin Hipulle aamupuuron ja kerroin, kuinka hienosti se teki töitä tänään.
Istuimme Annan retkituoleissa, söimme makkaraa ja katselimme erikoisvoittajaluokkaa. Ajattelin, että Hippu tykkäisi tuollaisista vauhdikkaista liikkeistä. Mietin, että millä ihmeellä saan sen pitämään metallikapulaa suussaan. Kello 14:25 pakkasimme tavaramme autoon ja lähdimme kohti Turkua. Ajomatkalla puhuimme siitä, millä tavalla jatkaisimme treenaamista syksyllä. Siitä, että syksyn aikana mennään vielä tokokokeeseen. Kello 14:55 jätin Annan kyydistä ja ajoin kaupungin läpi kotiin. Päätä särki jännityksen laukeamisen vuoksi. Kello 15:10 otin Hipun ulos autosta kotipihassa. Hippu venytteli ja heilutti häntäänsä.
Tämä oli meidän kummankin ensimmäinen tokokoe. Saimme siitä kumpikin hyvän kokemuksen. Uskon, että jännitän ensi kerralla vähän. Silloin tiedän kokemuksesta, että se on vain tokokoe!
