Aloitin Hipun kanssa viime kesänä jäljestämisen ihan vakavasti, tähtäimenä vähintään pelastuskoirien jäljen peruskokeen suorittaminen. Jo paljon aiemmin olen tehnyt sen kanssa hajuerottelua ihan huvikseni, tavoitteena on ollut vain opetella nenänkäyttöä ja tehdä vähän aivojumppaa. Hajuerottelu on meidän kummankin mielestä tosi hauskaa puuhastelua. Hippu oppi sen älyttömän nopeasti, ja on myös tosi tarkka. Olemme treenanneet mm. sienillä, leivällä ja teellä. Olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin opettaa Hipulle tunnistusjäljen, mutta oma osaaminen ei vain yksinkertaisesti riitä.
Syksyllä meidän oli pienellä porukalla tarkoitus opetella tunnistusjäljen alkeita Koirakoulu Oivalluksen Johannan avustuksella. Johanna neuvoi meille, miten koira opetetaan haistamaan pienessä pussissa olevaa sidetaitosta, johon vain yksi ihminen on koskenut. Toisena koira opetettiin etsimään ja ilmaisemaan maasta pieni metalliesine, johon yksi ihminen on koskenut. Sitten tehtävät yhdistettiin: koira otti hajun pussissa olevasta sidetaitoksesta, ja etsi ja ilmaisi sitten metalliesineen, jossa oli saman ihmisen haju. Näin pitkälle me päästiin, mutta jäljelle asti ei aikataulullisista syistä koskaan ehditty. Myöskään hajuerottelua ihmisen hajuilla ei olla tehty.
VSPK:n pojat polkaisivat nyt nopeasti pystyyn ID-projektin. Kevään aikana saadaan toivottavasti ammattilainen kertomaan ja neuvomaan meille harjoittelua. Eilen meillä oli pieni juttutuokio, jonka eväillä yritän treenata siihen asti – ja välttää vahinkoja! Johannan treenejä varten hankkimani hajunäytteet ovat kovasti vanhentuneet, joten ensimmäinen askel taitaa olla ottaa niitä lisää ja tehdä paitsi tuota hajun ottaminen -> esineen ilmaisu -harjoitusta myös hajuerottelua purkeilla. Sillä tavalla koiran nenää viritetään juuri ihmisen hajuun ja pieniin hajumääriin. Pilttipurkeille olis nyt käyttöä…
Rakennuksilla Hippu on viime aikoina harjoitellut esteiden ylittämistä. Hippu ei jännitä alustoja kuten ritilöitä, mutta tavararöykkiöiden yli kiipeäminen on sen mielestä tosi epämiellyttävää. Joka treeneissä olen pyytänyt vähintään yhden piilon, jonne on joutunut oikeasti etsimään reittiä ja vähän pomppimaan yli tai ryömimään ali. Viimeksi otimme yhtä piiloa, jonka eteen vähitellen lisättiin estettä. Kerran meni liian vaikeaksi, mutta muuten hyvin. Jos este on Hipun mielestä liian haastava, se piippaa ja ihmettelee niin kauan, että on varmistunut maalimiehestä, ja alkaa sitten ilmaista. Kaiku ei haittaa ja haukkutekniikka on hyvä, mutta voisi kyllä silti mennä perille asti…
Ilmaisu kehittyy hitaasti mutta varmasti. Kun teimme taajamaetsintää liinassa Kupittaanpuistossa, pyysin maalimiehiä odottamaan vain muutaman haukahduksen ennen palkkausta. Metsässä on nyt treenattu kestoa ilman kovin vaativaa etsintää. Noin 20 haukkua tulee vielä hyvin, mutta sen jälkeen alkaa hyytyä. Kesän jälkeen ei ole tullut ilmaisussa yhtään takapakkia.
Etsinnän kestoa olen alkanut myös ottaa vähitellen. Tietysti jokainen treeni kestää sen 15-20 min, mutta niissä tulee aina monta löytöä. Vähitellen pitää kasvattaa kestävyyttä niin, ettei löytöjä tule ihan heti eikä alueella edes haise. Tänään otettiin harjoitus, jossa etsittiin täysin tyhjää aluetta. Hipusta näki kyllä selvästi, että siellä ei haissut yhtään mikään. Kun maalimies sitten huikattiin piiloon alueen reunalle ja leikattiin tuuli sopivasti, niin kyllä vähän koiralla meno muuttui, kun saikin hajun. Tämä treeni kesti 13 minuuttia, Hippu olisi jaksanut vielä ainakin jonkin aikaa, mutta tämä oli hyvä alku. Ensi kerralla voidaan ottaa jo 15-20 min tyhjää, jos Hippu tekee duuninsa yhtä hyvin :)