Vihdoin ja viimein saatiin kunnolla lunta ja pakkasta! Tänään oltiin porukalla nauttimassa kauniista talvipäivästä yhdessä Johannan, Pipsan, Vandan ja Ransun sekä Katjan ja Nasun kanssa. Kuvat puhukoot puolestaan. (Ollaan me reenattukin, mutta sellaisten postausten kirjoittaminen vaatii liikaa paneutumista… ehkä myöhemmin.)
Ransu
Lilli, seikkailijakoira
Hippu, jonka mielestä talvi EI ole iloinen asia
Kamut Lilli ja Nasu
Tähystäjätontun seikkailut
Turussa järjestettiin tänään kansainvälinen koiranäyttely Winter Dog Show. Lilli osallistui junioriluokkaan, ja tämä olikin Lillin ensimmäinen virallinen näyttely, kun 9 kuukautta tuli täyteen vajaa kaksi viikkoa sitten.
Tuomarina oli Leila Kärkäs, joka arvosteli Lillin näin:
“Tällä hetkellä hieman ilmavan vaikutelman antava narttu, jolla oikealinjainen hyvä pää. Taittokorvat. Hyvä ilme. Rungossa jo mukavasti pyöreyttä. Hyvä eturinta tuloillaan. Ajoittain köyristää lanneosaansa. Olkavarsi voisi olla viistompi. Hyvä takaosa. Liikkuu hyvin. Hyvä karva.”
JUN EH
Kilpailuluokassa Lilli sijoittui neljänneksi. Edellä oli kolme ERInomaisen arvostelun saanutta narttua. Yhteensä junnunartuissa oli kahdeksan koiraa, joten neljäs tila oli luokan nuorimmalta varsin kelpo suoritus. Lilli käyttäytyi pöydällä kauniisti ja jaksoi seistä yllättävän hyvin tuomarin arvosteltavana. Myös liikkeessä esiintyminen sujui paremmin kuin Heinolassa, vaikka siinä on kyllä edelleen runsaasti parantamisen varaa. Ostin tänään uuden näyttelyhihnan, jossa on toisenlainen kaulain – ehkä se tekee seuraavassa näyttelyssä ihmeitä ;)
Lillin komea isä Hupi sai tänään viimeisen muotovalionarvoon tarvittavan sertifikaatin. Nyt Lillin kumpikin vanhempi on valio!
Isä ja tytär taitavat tosiaan olla jotain sukua…
Lisää kuvia Markuksen Picasa-albumissa.
Treffattiin tänään Lillin kanssa Nooa ja Mari. Pihapoliisi Hippu sai jäädä kotiin, ettei pilaisi nuorempien leikkejä määräilyllään.
… Lilleri Lalleri muurilta putosi, eikä ole ketään koko maailmassa joka voisi Lilleri Lallerin parantaa.
Lilli oli tänään osteopaatti Jarna Uusitalon hoidossa. Selässä oli jumikohtia sään takana ja lantiossa. Selkä lähti aukeamaan hyvin, ja nikamat olivat joustavia toiseksi viimeistä ja viimeistä lannenikamaa lukuunottamatta. Lillistä kyllä taas huomasi, että jumikohdat olivat aika kipeitä. Tosi hienosti ja kauniisti se silti antaa fysioterapeutin käsitellä. Ei murise eikä näytä hammasta, korkeintaan yrittää livistää muualle sopivan tilaisuuden tullen. Hoidon jälkeen se vielä pusutteleekin. Ei siis kanna kaunaa :) Meillä on kahden viikon päästä uusi aika Jarnalle, ja siitä viikon päästä Tanjalle. Mahtavatko olla liian lähekkäin?
Sain tänään myös pitkään metsästämäni pähkinäpallon. Hippu on tähän asti jumpannut tavallisen pyöreän jumppapallon kanssa. Nyt sitten vähän vaihdellaan noiden kahden välillä. Kiitos hankinnasta kuuluu pelastuskoirakaverille, joka ystävällisesti ilmoitti löydöstään ja vielä piilotti viimeisen kappaleen korin alimmaiseksi meitä odottamaan…
Sokerinpalat pohjalla: Hippu ja Markus saivat pienryhmäpaikan ATT:lta, ja Lilli ja Markus ilmoittautuivat VSPK:n tutustumiskurssille!
Torstaina treenattiin taajamaetsintää Kupittaanpuistossa. Tämän tyylisessä ympäristössä tosietsintöjä on nykyisin paljon. Häiriötreeniä saatiin kävelijöistä, pyöräilijöistä ja koirista, ja samalla tuli harjoiteltua pitkästä aikaa kytkettynä etsimistä. Hippu ei ole tainnut etsitä liinassa maastokurssin alkutreenien jälkeen… Mutta ei se sen työskentelyä näyttänyt haittaavan. Kuten eivät ympärillä olevat ihmiset ja koiratkaan.
Meillä oli neljä maalimiestä. Minä en tiennyt kenenkään piiloa, minulla ei ollut peesaria, eivätkä maalimiehet tienneet toistensa piiloja. Hyvä harjoitus siis itselle etsinnän suunnitteluun ja koiran lukemiseen. Eka ukko löydettiin puun vierestä pressun alle käpertyneenä, Hippu bongasi tutun jäljen. Myös toinen ukko oli puun alla pressun kanssa, samoin kolmas. Nämä kaksi olivat aika lähekkäin. Kolmannelle mennessään Hippu bongasi jo neljännenkin hajun, mutta jäin odottamaan, että se työstäisi ensimmäisen loppuun. Onnistuihan se pienen kiertelyn jälkeen.
Neljännelle maalimiehelle Hippu sitten pinkoi kovaa kyytiä. Se oli hyvin päättäväinen, joten katsoin parhaaksi luopua suunnitelmastani ja seurata, mitä näytettävää sillä minulle on. Neljäskin maalimies oli aika lähellä kahta jälkimmäistä. Haju oli levinnyt laajalle ympäristöön, eikä ihme, sillä maalimies oli kiivennyt puuhun! Ei kovin korkealle, mutta ihan selvästi Hipun nenän yläpuolella kuitenkin. Hippu merkkasi ja ilmaisi hyvin, ja hoputti maalimiestä äänekkäästi koko sen ajan, kun tämä kiipesi alas puusta…
Perjantaina loppiaispölhöiltiin rakennusetsinnän merkeissä vanhalla Auran panimolla. Meillä oli huippuhauska rakennusetsintäviesti. Kummallakin joukkueella oli etsittävään oma alue, jolla he eivät olleet aiemmin käyneet. Toisen joukkueen jäsenillä oli 10 minuuttia aikaa piiloutua alueelle. Kukin koira etsi vuorollaan yhden maalimiehen, joka sitten poistui alueelta koirakon mukana. Etsittävät siis vähenivät koko ajan, ja viimeisellä koiralla oli hajuja täynnä olevalla melkoisen isolla alueella etsittävänään yksi ainoa maalimies. Meidän ryhmämme oli ensin maalimiehinä, ja pihakoira Hupi löysi minut kumollaan olevasta säiliöstä.
Hippu lähti matkaan joukkueemme neljäntenä koirana. Sillä oli kamala puhti päällä. Yritin olla järjestelmällinen, mutta toisaalta seurata, mitä mieltä koira oli maalimiesten mahdollisesta sijainnista. Ehdotin sille ensimmäistä ovea, se kelpasi, Hippu kaahasi suoraa päätä useamman kulman taakse. Se jäi tarkentamaan korkeaan huoneeseen ja alkoi hetken kiertämisen jälkeen piipata ja merkata ylöspäin. Totesin, että seinustalla on tikkaat ja huoneen nurkassa pieni koppi, jonka katto oli matalammalla… Sitten jo näinkin maalimiehen. Vielä hetken piipattuaan ja merkattuaan Hippu alkoi ilmaista. Olin kyllä siitä aika ylpeä! Joukkueemme voitti viestin 13 minuutin erolla. Jee!
Ulkoilukuvia tältä päivältä:
Suuri myyrästäjä
Hillitympi myyrästäjä
