Rauniokurssin parilla viimeisillä treenikerroilla päästiin vihdoin ja viimein Luolavuoresta aluepelastuslaitoksen raunioradalle. Kurssin jälkeen olemme treenanneet siellä pari kertaa pienellä porukalla, ja rauniopienryhmämme aloittaa ensi tiistaina. (Uusi maastopienryhmä aloitti pari viikkoa sitten, ja siellä treenit on menneet tosi kivasti. Kummassakin ryhmässä on samat kouluttajat, mutta eri kouluttajat kuin maasto- ja rauniokursseilla ja talven pienryhmässä.)
Hippu aivan rakastaa raunioita. Sen mielestä on hurjan kivaa kiipeillä ja tasapainoilla betonikasojen päällä ja mönkiä tutkimassa piiloja. Näin aluksi treenataan lähinnä erilaisia piiloja. Hipulla on ollut paljon avopiiloja, joissa koira pääsee ihan maalimiehen luo. Betonikasojen sisällä olevien maalimiesten haaste koiralle on löytää sopiva reitti aivan lähelle. Hipulla on ollut myös pari umpipiiloa eli sellaista piiloa, jossa koira ei pääse maalimiehen luo eikä saa tähän näköyhteyttä. Näillä piiloilla Hippu ilmaisee aika herkästi.
Varsinaisen etsinnän lisäksi rauniokokeessa testataan koiran ketteryyttä. Kunkin kokeen aluksi suoritetaan muuri, joka on reilu 5 metriä pitkä, n. 25 cm leveä ja parhaimmillaan yli parin metrin korkuinen. Koiran ja ohjaajan tulee kulkea muurin päästä päähän turvallisesti. Kuten arvata saattaa, muurin ylittäminen on suurempi ongelma minulle kuin Hipulle: Hippu vain sievästi sipsuttaa ensin ylös ja sitten alas. Se ehtisi kipittää muurin päästä päähän varmaan kymmenen kertaa sinä aikana, kun minä hitaasti ja varovasti matelen (=konttaan) eteenpäin. Välillä se lähtee tulemaan minua vastaan. Muurin lisäksi ainakin soveltuvuuskokeessa suoritetaan lisäksi raunioradan alla kulkeva tunneli, joka on muutaman kymmenen metriä pitkä.
Kolmas asia, jota rauniokokeessa testataan, on paineen- ja häiriönsietokyky. Raunioilla on häiriöinä ruokaa ja vaatteita sekä työmiehiä, joista mitään koira ei saa ilmaista – tai ainakaan ohjaaja ei saa hyväksyä näitä ilmaisuja. Lisäksi häiriöinä on savua, torvi, hälytyssireeniä jäljittelevä pilli ja häiriöääninauha, jolta soitetaan kaikenlaisia kolinoita ja koiran haukuntaa. Suurin paineistava tekijä useimmille koirille on ammunta. Ensimmäinen laukaus ammutaan ennen hallittavuuskoetta, kun koira tulee koealueelle. Seuraavaksi ammutaan koiran lähtiessä etsimään, ja sen jälkeen ammutaan viiden minuutin välein. Toimitsija ampuu vain muutamien metrien päässä koirasta, mutta ei maalimiesten lähellä eikä varsinkaan silloin, kun koira on saanut hajun ja menossa maalimiehelle.
Hyvin menneiden harjoitusten jälkeen ja muiden kannustamana päätin lopulta ilmoittaa Hipun raunioetsinnän soveltuvuuskokeeseen tämän kuun lopussa. Onneksi päätimme vielä kokeilla laukauksista paineistumista treeneissä. Kouluttaja ampui alueen ulkopuolelta parkkipaikalta Hipun lähtiessä etsimään. Hipulla meni selkä aivan köyryyn ja se lähti kipitellen etsimään ensimmäistä maalimiestä, selvästi häiriintyen. Maalimiehen löydettyään se jäi piiloon tärisemään: täällä on turvallista, en varmasti tule pois. Aika nopeasti se kuitenkin lopulta rentoutui, ja kun sitten lopuksi otettiin hirmuisen hauskoja ja ihania maalimiehiä, oli käytös taas aivan normaalia. Soveltuvuuskokeeseen on kuitenkin ihan turha edes kuvitella menevänsä tänä keväänä. Kesällä käydään sitten joka paikassa ihmettelemässä kaikkia kovia ääniä, ja kotona harjoitellaan ääninauhan avulla. Syksyllä katsotaan uudestaan.
