Hippu ja Lilli

Hakuryhmämme treenasi Vahdolla linkkimaston ympärillä. Tuttuihin treenikavereihin saatiin vaihtelua uusilla maalimiehillä: mukana oli Lotan 5-vuotias poika Hannes ja Annan äiti, joka edusti hyvin tavallisesti vapaaehtoisten etsinnän kohteena olevaa ikäryhmää.

Hippu on alkanut harjoitella peitettyjä maalimiehiä. Aiemmissa treeneissä maalimiesten jalat ovat olleet pressun alla. Olemme käyttäneet tavallista vihreää pressua ja lisäksi pörhelöistä maastopressua. Ne eivät ole häirinneet Hippua, joten tänään maalimiehet vetivät pressut harteilleen siten, että vain pää jäi näkyviin. Yhdellä maalimiehellä ei ollut pressua, mutta sen sijaan pelkästään hänen kasvonsa oli peitetty pyyhkeellä. Lisäksi halusin saada vähän rauhallisuutta Hipun työskentelyyn, sillä se on alkanut taas kaahottaa ympäriinsä. Niinpä pyysin sijoittamaan kaksi maalimiestä ihan alueen etureunaan ja yhden sitten vähän kauemmas.

Ensimmäinen Hipun löytämä maalimies oli pressun alla istuva mummo. Tämä meni hyvin, Hippu lähti matkaan kyllä kovalla kiireellä mutta rauhoittui työskentelemään etualueelle. Löydettyään maalimiehen se jäi hänen selkänsä taakse haukkumaan, ilmaisu oli hyvä. Seuraavaksi Hippu singahtikin sitten mieletöntä vauhtia aivan alueen perälle. Se ei ole ollut tällä alueella ainut koira, joka teki niin: ilmeisesti alueen takaosasta tulee joku hyvä ilmavirta tai siinä on joku maastonmuoto, joka saa hajun kulkeutumaan vahvasti etualueelle asti. Minulla ei tietysti ollut aavistustakaan siitä, mihin koira singahti, mutta ainakin Hipun haukun kuuluvuus tuli testattua. Oikein hyvin kantoi, olin itse varmasti melkein sadan metrin päässä ja välissä oli pieni kallionnyppylä. Tämä maalimies oli peittänyt kasvonsa pyyhkeellä, mutta hänen mukaansa se ei häirinnyt Hipun ilmaisua lainkaan.

Sitten lähdettiin hakemaan sitä alueen etuosan toiseen reunaan jäänyttä maalimiestä. Nyt, kun se hyvä hajunkuljettaja tuli takaa päin, Hippu työskenteli hyvin melko lähellä. Se irtosi kauemmas vasta jonkun matkaa ennen löytöä – siis saadessaan hajun (niin kai se tekee aina, kova kiire vaan on). Pörhelöisen pressun alta löytyivät äiti ja poika. Ilmaisu lähti taas ihan kivasti. Olen varmaan tehnyt Hipun kaahaamisesta ongelman lähinnä itselleni. Muut olivat vähän sitä mieltä, ettei se haittaa, kun koira kerran kumminkin tekee työnsä kunnolla. Noo, yritetään nyt kuitenkin vähän hillitä sitä vauhtia… Olen mielestäni oppinut vähitellen lukemaan Hippua kohtuullisen hyvin maastossa, ja etsintäsuunnitelman tekeminenkin alkaa vähitellen sujua. Sitten pitäisi oppia käyttämään koiran vahvuuksia osana suunnitelmaa. Ilmeisesti Hipun kanssa ei kannata ainakaan lähteä etsimään vastatuuleen (jos mahdollista), tai muuten se painelee ihmishajun perässä puolen kilsan päähän ja paukuttaa siellä ilman, että ohjaaja kuulee mitään!

Olemme aloittaneet Hipun kanssa Pirkon ja Tikrun avustuksella myös jäljestämisen, mutta kerron sen asian etenemisestä tarkemmin toisella kertaa.