Hippu ja Lilli

Olen kuluneen kevään aikaina jutellut Sadun kanssa jokusen kerran siitä, kuinka usein pennun kanssa – ja koiran yleensäkin – voi treenata. Noiden juttutuokioiden jälkeen tuli vähän itsekin selattua treenipäiväkirjaa ja laskeskeltua, paljonko Hippu ja Lilli treenaavat. Pihakoiria kasvattava Jaana kirjoitti blogissaan koirien stressistä. Milloin treenaaminen menee liiallisuuksiin ja aiheuttaa koiralle stressiä? Missä menee raja? Kukin lukija miettiköön itse, onko näissä jutuissa perää, vai meneekö tämä postaus kategoriaan ”se koira älähtää johon kalikka kalahtaa”…!

Koirat ovat varsin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon ne tarvitsevat ”vapaata”. Hippu jaksaa lähteä hommiin mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja tarpeen vaatiessa montakin kertaa päivässä. Lilli sen sijaan selkeästi tarvitsee vapaapäiviä, ja sen treenien laatu ihan tosissaan kärsii, jos se ei niitä saa. Onhan se aivojen nollaus silloin tällöin paikallaan kenelle tahansa. Ihmisellekin.

Koiran kiihtymiseen ja stressitason nousuun vaikuttaa väistämättä se, mitä lajia se harrastaa. Toisissa lajeissa viretaso nousee lähes väkisin korkeammaksi kuin toisissa. Hipulla tällainen harrastus on haku. Se on sille sen harrastuksista selvästi mieluisin, ja kiihtymys purkautuu usein piippauksena treenivuoron alkaessa. Oman lisänsä viretason nousuun tuo Hipun tapa ilmaista – siis maalimiehelle haukkuminen. Hippu treenaa hakua pääsääntöisesti kerran viikossa. Lilliä sen sijaan on yllättävän vaikea saada kiihtymään juuri mistään harrastuksista. Varmin viretason nostaja on todennäköisesti agility. Lilli treenaa agilitya 1-2 kertaa viikossa ehkä noin 15 min kerrallaan.

Joitain tehtäviä on mahdoton tehdä, ellei koira ole keskittynyt ja rauhallinen. Hipun harrastuksista tällainen on jälki ja siihen liittyen erityisesti hajutunnistus. Koira ei yksinkertaisesti pysty tekemään tarkkaa nenätyötä, jos se on kiihtynyt. Hajutunnista harjoittelemme tällä hetkellä eniten, noin kolme kertaa viikossa. Ja mikä oleellisinta, treenit kestävät alle 5 minuuttia. Tästä pääsemme hyvällä aasinsillalla seuraavaan pohdittavaan asiaan…

… eli millaiset ne treenit oikeastaan ovat? Meillä kumpikin koira käy ryhmätreeneissä – siis sellaisissa treeneissä, joissa samassa tilassa työskentelee samanaikaisesti useampi muu koira – keskimäärin kerran viikossa. Tällaiset treenit ovat mielestäni kaikista eniten koiraa kuormittavia. Kun me treenaamme päivittäin, se ei todellakaan tarkoita sitä, että treenit olisivat joka päivä vähintään 1 h yhteistreenit – ei toden totta. Me treenaamme paljon kotona, pieniä asioita rauhallisessa mielentilassa: hajutunnistus, yksinkertaiset temput, pienet tekniset tokojutut. Kotiympäristö on koiralle periaatteessa täysin häiriötön. Muutenkin pyrin siihen, että treenituokiot ovat lyhyitä ja intensiivisiä, niillä keskitytään hetki laadukkaasti.

Yksi treenien henkiseen kuormittavuuteen vaikuttava asia on myös palkkaus. Jos koiraa palkitaan aina pallon heitolla ja retuutusleikeillä, ei ole ihmekään, jos stressitaso nousee. Taas kerran käytän paljon ruokaa. Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on etenkin Hipun kanssa se, että syöminen tekee hyvää mielentilalle. Toinen syy on se, että haluan laittaa koirat työskentelemään ruokansa eteen. Astiat ovat ihmisten juttu, eivät eläimet syö kiposta, siihen luontaiseen käytökseenhän joka asiassa vedotaan… Jos en jonain päivä ehdi – tässä pitäisi lukea viitsi! – puuhata koirien kanssa sitä viittä minuuttia, heitän vähintään ruuat nurmikolta etsittäviksi tai pyydän yhden noutoliikkeen tai paikallaolon. Hippu ja Lilli syövät paljon myös lenkillä taskusta, palkitsen niitä luoksetuloista, lähellä kulkemisesta ja katsekontaktista. Kaikki ruoka tulee minulta, ja ruoka-aika voi olla koska tahansa. Kannattaa siis olla tarkkana… :)

Sitten vielä se yksi juttu: lepo. Nukkuuko koira syvää unta, näkeekö se unia? Huokaileeko se – rentoutuuko se oikeasti? Vai nukkuuko se sittenkin ”koiran unta”? Levon määrä ja laatu edesauttavat palautumista ja varmistavat, että henkisestä rasituksesta tullut stressi lähtee purkautumaan.

Kuinka paljon on liikaa? Kuinka korkeaksi koiran viretila nousee treeneissä? Kuinka kuormittavia treenitilanteet ovat koiralle? Miten palkitseminen vaikuttaa koiraan? Kuinka koira lepää? Mitä oikeastaan kertoo koirasta se, jos se ei pysty nollaamaan treenejä nopeasti – mikä on tarpeeksi nopeasti? Tai se, että kaikenlaisten tilanteiden käsittely vie kamalasti aikaa? Onko treenaaminen silloin koirasta epämiellyttävää ja jos on, niin miksi? Katso koiraa ja katso peiliin; koiraharrastuksista on tarkoitus oppia ja niissä sekä ohjaajan että koiran on tarkoitus pitää hauskaa. Vain ihminen ymmärtää tuloksellisuuden, ja vaikka tavoitteita olisi, niistä ei välttämättä kannata kertoa koiralle… ;)