Kävin Lillin kanssa Siuntiossa Vappu Alatalon motivointiklinikalla. Klinikalle potilaiksi kanssamme lähtivät myös Pepe ja Kaffe, ja lisäksi mukaan maailmaa valloittamaan tulivat Anna ja Jentta.
Lähdimme klinikalle, koska en oikein vieläkään kahden vuoden jälkeen tiedä, mikä on Lillille SE juttu. Sen mielestä leikkiminen on ihan kivaa, ruoka on ihan hyvää, ihmiset on ihan mukavia. Mutta minusta on tuntunut, etten ole osannut ottaa treeneihin mukaan jotain, mikä on Lillin mielestä maailman paras asia. Keston rakentaminen suoritukseen on vaikeaa, koska maailma on kiinnostava. Ongelma korostuu ulkokentällä ja tokossa. Agilityssa pidempikin ratapätkä onnistuu, sillä siellä tapahtuu koko ajan jotakin.
Aloitimme treenit pienellä ratapätkällä, jossa Vappu tarkkaili rutiinejani koiran kanssa. Heti tässä tuli monta asiaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota: koira on töissä HETI, kun se tulee kentän laidalta kentälle, ei vasta lähdössä. Koiran on oltava kontaktissa, kun se lähtee töihin. Ihminen ei saa olla epävarma siitä, mitä ollaan treenaamassa. On siis varmistettava, että sekä koiran että ohjaajan viretila on oikea!
Lilli teki myös pentuluoksetuloja. Niiden tavoite on saada koira haluamaan ohjaajan perään ja luokse enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Vappu muistutti, että tällaisten harjoitusten tekeminen on tärkeää ihan kaikille koirille. Lilli pystyi juoksemaan häiriintymättä ohi parin metrin päässä linjalta häiriönä ensin seisovista ja sitten kävelevistä Jentasta ja Annasta. Se myös leikki todella hyvin ja roikkui lelussa; pystyin kuljettamaan sitä kentällä pitämällä lelusta vastaan.
Tiivistelmä klinikkatunnin annista treenipäiväkirjassa:
– Oikea viretila! Koiraan on saatava kontakti ennen harjoituksen aloittamista; nopeat intensiiviset liikkeet ”hippaleikki” saa koiran syttymään ja kiinnostumaan ohjaajasta. Agilityssä mennään lähtöpaikalle juosten ja siitä lähdetään nopeasti radalle. Tokossa ohjaajan jäykistymisen perusasentoon pitää tarkoittaa leikin alkamista -> tähän aletaan vähitellen ketjuttaa liikkeitä. Jäykistely vaatii paljon toistoja eri tilanteissa = lenkillä.
– Kun ei olla töissä, ollaan tauolla tai parkissa -> kentällä ollessaan koira on AINA tehtävässä eikä haahuile ympäriinsä haistelemassa. Kun puhut kouluttajan kanssa, pidä talutin lyhyenä tai koira sellaisen käskyn alla, jonka se varmasti osaa.
– Palkitse kaikesta kontaktista ja harjoittele pelkästään sitä vaikeassa häiriössä. Sitä saat, mitä vahvistat. Koira valitsee nopeasti sen, mikä on sille kannattavaa. Kun kontakti on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, se kasvattaa myös koiran itsevarmuutta.
– ”Pentuluoksetulot”. Avustaja pitää koiraa kiinni rinnasta. Ohjaaja aloittaa hippaleikin: olennaista on, että koira ottaa kontaktin ohjaajaan ENNEN kuin ohjaaja lähtee juoksemaan. Ohjaaja kutsuu koiraa 10 metrin pääsä; avustaja ei päästä samalla hetkellä vaan pienellä viiveellä – tavoite on, että koira pääsee irti silloin kun se juuri eniten haluaa lähteä ohjaajan perään. Ohjaaja juoksee niin kauan, että koira saavuttaa.
– Leikkiminen. ÄLÄ NYI! Vaan pidä tasaisesti vastaan. Kuljeta koiraa lelulla ja anna sen repiä. Muista vaihdella aikaa, jonka koira retuuttaa lelua – leikki ei saa olla ennalta-arvattavaa! Muista leikkiä myös siten, että koira on kytkettynä.
Lillin tyyppisellä vilkkaalla koiralla on tärkeää, että treenaaminen on intensiivistä. Kun koira ei tee tehtävää, se on joko pois kentältä, käskyn alla tai niin lyhyessä taluttimessa, että se ei voi haahuilla ympäriinsä haistelemassa. Ohjaajan on tehtävä itsestään mielenkiintoinen ja varmistettava, että koira todella on kontaktissa ennen kuin harjoitus alkaa. Kun kontakti on olemassa, häiriönsietokyky kasvaa. Näillä eväillä jatketaan; parin viikon kuluttua menemme Vapun luo hyppytekniikkakoulutukseen.
Olen taas laiskistunut treenien kirjaamisessa blogiin – viikonloppuna ei ole koirajuttuja, joten yritän kirjoittaa katsaukset, missä mikäkin laji tällä hetkellä menee.
