Hajutunnistusta

Julkaistu: 12.10.2012 | Kirjoittanut: Elisa

Hipulla alkoi pelastuskoirissa tunnistusjälkiryhmä. Ryhmässä harjoitellaan tarkkaa jälkityöskentelyä vaativilla alustoilla: hiekalla, soralla, ja kunhan tästä lunta saadaan niin myös pienellä lumikerroksella ja hangenkannolla. Lisäksi harjoitellaan erikseen hajutunnistuksen tekemistä, mikä sitten lopulta yhdistetään jäljestämiseen.

hippu

Maanantaina Hipulla oli noin sadan metrin jälki hiekalla. Teemana oli kulmat. Jäljellä oli neljä kulmaa, mutta ne eivät varsinaisesti aiheuttaneet Hipulle päänvaivaa. Sen sijaan sen oli todella vaikea päästä kiinni jäljestämiseen vaikeammalla alustalla. Taitaa olla paras ottaa kunnon kuuri hiekalla jäljestämistä ja unohtaa metsään tekeminen kokonaan hetkeksi.

Hajutunnistus sinänsä ei ole Hipulle uutta. Ennen sitä vain ei ole tehty ihmishajulla. Välineurheiluahan tämä taas on: tarvitaan ”neutraaleja” hajualustoja (iso paketillinen sytykkeitä), pihdit (aina on taustahaju, mutta toki voi yrittää…), naksu ja tietysti palkkaa. Ja koira myös. Emännänkin tarttis olla kartalla jotenkin.

Maanantaina Hippu harjoitteli Stinan avustuksella. Aluksi se sai vain nuuhkaista lähtöhajua (puutikku 1), jonka jälkeen se lähetettiin haistamaan maassa olevaa Stinan hajuista tikkua (puutikku 2) ja sai siitä palkan. Sitten lisättin ”hajuton” puutikku toiseksi vaihtoehdoksi ja palkattiin oikean tikun haistelemisesta. Seuraavaksi mukaan otettiin toinen ”hajuton” tikku, ja koiran oli tehtävä valintaa kolmesta tikusta. Viimeisillä kerroilla Hippu jo selkeästi hylkäsi vääriä tikkuja, kun kävi niitä haistamassa ennen kuin oikea osui kohdalle.

Tänään perjantaina harjoiteltiin Sarin kanssa. Edettiin samalla tavalla kuin maanantaina. Viimeisessä kolmen tikun sarjassa valinnat oikean ja väärän välillä olivat vielä selkämpiä kuin maanantaina. Itse asiassa Hippu tarjosi kerran puolittain maahanmenoakin, jota olemme käyttäneet ilmaisuna hajuerottelussa. Seuraavaksi harjoitellaan todennäköisesti maanantaina ryhmätreeneissä.

Vapiskaa, vihikoirat!

ps. Olen tällä viikolla tokotellut Hipun kanssa lähinnä kaukoja ja luoksetulon stoppia, joista on ollut aika paljon taukoa. Tyytyväisenä sain todeta, että koira on tainnut haudutella niitä ja ne näyttävät oikeastaan aika kivoilta. Suoritusvarmuutta etenkin stoppi kyllä vielä tarvitsee, ja kaukoissa pitää edelleen kiinnittää huomiota tekniikkaan.

Tallennettu kategorioihin Jälki, Toko, Tunnistus | Jätä kommentti

Positiivisesti päämäärään ponnistellen

Julkaistu: 8.10.2012 | Kirjoittanut: Elisa

Tie tottelevaisuusvalioksi jne… ;)

Olin Hipun kanssa Hämeen Spanielikerhon tokokokeessa Lempäälässä, Tamskin koirahallilla. Tuomari oli sama kuin Paimiossa eli Tiina Heino. Tulos oli upea, mutta alku kaikkea muuta kuin lupaava.

Ennen alokasluokan alkua kehän ulkopuolella aivan meidän vieressä yksi koira puolusti ahtaassa tilanteessa emäntäänsä ja kassiaan ja kävi kiinni kilpakumppaniin. Koira tietysti suljettiin pois kisasta. Se olisi ollut meidän vieressä paikalla makuussa. En tiedä, oliko se nyt hyvä vai huono asia, mutta Hippu ainakin hätkähti.

Luoksepäästävyys 9 Hippu selvästi muisti tuomarin. Nousi seisomaan, ei peruuttanut, väisti hieman sivulle mutta antoi koskea heti.

Paikalla makaaminen 9 Katastrofin ainekset II. Olimme ekassa ryhmässä. Hipun viereinen koira nousi ylös ennen kuin ohjaajat ehtivät edes kääntyä ympäri. Koira hortoili ympäriinsä ja meni lopulta sörkkimään Hippua. Se nousi ylös ja murahti uteliaalle. Multa meinasi itku tulla. Kuuden koiran rivistä kaksi pysyi paikallaan. Tuomari sanoi, että saamme uusia liikkeen, koska häiriö oli liian vaativa. Toisella yrittämällä Hippu oli reunimmaisena ja sen vieressä oli pikkuinen chihu. Vieruskaveri ryhtyi aika pian liikkumaan ja kipitti lopulta pois. Hippu katsoi sitä kaula pitkällä. Ajattelin, että se luulee sitä oravaksi ja lähtee perään. Ei lähtenyt. 2 minuuttia kului ja mulle kävi samoin kuin edellisessä kokeessa: alkoi kauheasti naurattaa. Herkkishän pysyi! Tällä kertaa se nousi perusasentoonkin. Piste lähti vinosta alkuasennosta.

Seuraaminen kytkettynä 8 Olin kuin rautakangen niellyt, ei kai siinä muuta.

Seuraaminen taluttimetta 8 Sama juttu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 Hippu jätätti seuraamisessa, varmaan samasta syystä kuin aiemminkin.

Luoksetulo 10 Upee <3

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 Iskä sanoi, että Hipun stoppi oli koko luokan nopein.

Estehyppy 10 Tällä kertaa se ei kiertänyt estettä. Kuin pal hianoo se on?!

Kokonaisvaikutus 9 Tuomari kaipasi vähän iloisuutta työskentelyyn. Juujuu, harjotellaan ja yritetään saada se rautakanki ulos…

Yhteensä 181 p -> ALO1, KP ja *rummunpärinää* luokan parhaat pisteet!

Äiti ja iskä oli meitä kannustamassa ja iskä otti tietysti kuvan niin kuin lapsista kuuluu palkintokorokkeella aina ottaa:
hippu

Ja myönnettäköön, että tän kuvan ottaminen tuntui vielä paljon paljon makeemmalta kuin Lillin sertikuvan ottaminen!

hippu

Tallennettu kategorioihin Koe, Toko | 50 kommenttia

YO-kylän ja Vanhalinnan valloitus

Julkaistu: 3.10.2012 | Kirjoittanut: Markus

Viikko sitten suuntasin koirien kanssa yo-kylän läheisyyteen pyörimään ja etsimään sieltä kätköjä. Tarkoitus oli hakea 11 purkkia, mutta lopulta saldoksi tuli vain 7. Yksi oli liian hankala hakea koirien kanssa, yhtä ei muuten vain löytynyt ja yhden seuraava piste oli vähän liian kaukana. Yksi kadoksiin jäänyt tuli haettua kylläkin myöhemmin samana päivänä, olin tyhmänä lukenut kuvauksen vähän huolimattomasti ja etsimme sitä ihan väärästä paikasta.

Tänään lähdin taas koirien kanssa ulos reippailemaan ja etsimään geokätköjä. Suuntana oli Liedon Vanhalinnan ympäristö. Kuudella kätköllä oli tarkoitus käydä ja kaikki löytyivät ilman suurempaa etsimistä.

Loppuhuipennuksena oli mäen päällä olevat kätköt. Mäeltä oli myös hienot maisemat lähialueille:

Tallennettu kategorioihin Geokoirat, Retki | 47 kommenttia

Seuraamisen ihanuus ja kurjuus

Julkaistu: 2.10.2012 | Kirjoittanut: Elisa

Seuraaminen on TOKOssa melko perustavanlaatuinen asia. Melko. Alokasluokassa seuraaminen arvostellaan taluttimessa ja taluttimetta. Lisäksi seuraamista on jäävien liikkeiden yhteydessä. Mitä ylempiin luokkiin edetään, sitä pidemmäksi yksittäisenä liikkeenä arvosteltavan seuraamisen kesto muuttuu. Koiran tulee pitää kontaktia ohjaajaan ja seurata oikeassa paikassa: ei saa edistää, ei saa jätättää, ei saa seurata liian väljästi eikä toisaalta liian tiiviistikään (onko se mahdollista?) – no kuitenkin, seuraa nyt siinä sitten!

Hipulle seuraaminen on aina ollut tosi helppo liike. Seuraaminen on turvallista. Siinä koira saa olla lähellä ohjaajaa ja se voi oikein kunnolla keskittyä ihmiseen ja sulkea koko muun maailman ympäriltään. Hippu on jaksanut tosi nopeasti seurata kyllästymättä aika pitkiäkin pätkiä. Se on aina ennemmin edistänyt kuin jätättänyt, painanut kiinni ihmisen jalkoihin ennemmin kuin väistänyt. Parhaimmillaan se on seuratessaan yhtä törkeä kuin maalimiehellä haukkuessaan. Hippu ei haahuile.

Lillin seuraamistreenit sen sijaan ovat aiheuttaneet emännälle jo useamman harmaan hiuksen. Lilli on pitänyt puolen metriä väliä sivulle ja pahimmillaan jätättänyt melkein saman verran. Kontakti putoilee usemmalla kuin viidellä askeleella eikä käännöksissäkään oikein meinaa pysyä mukana. Olen ajatellut, että seuraaminen on sen mielestä vaan ihan hel-ve-tin tyl-sää. Jokin aika sitten keksin, että sehän väistää. Kyllä, se väistää mun heiluvia käsiä, jotka suihkivat ees taas sen pään yläpuolella. Lilli on herkkis! :D Muutin käsien asentoa – siirsin niitä vähän eteenpäin enkä heilu niin paljon ja TADAA: wau! Yhtäkkiä mulla on pentu, joka osaa sittenkin seurata! Nyt opettelen kävelemään luonnollisen näköisesti uudessa itselleni epäluontevassa asennossa. Mutta vähänhän se nyppii, että on tässä sitten treenattu yli vuosi väärällä tavalla ihan vaan siks, että emäntä on niin tyhmä.

Pihakoiraleirin rally-tokokouluttaja sanoi, että sitkeä kerjääjä on myös hyvä seuraaja. Oman empiirisen kahden koiran tutkimukseni perusteella en voi muuta kuin olla samaa mieltä hänen kanssaan.

Tallennettu kategorioihin Pohdintaa, Toko | 47 kommenttia

Peruspimee

Julkaistu: 23.9.2012 | Kirjoittanut: Elisa

Tulin juuri kotiin. Tärkeimmät ensin: hylly tuli ja moka oli mun. Harmittaa.

Alku lähti hyvin. Hippua kiinnosti alueen ulkopuolella oleva pusikko, jossa kuulemma majaili hirvi tai peura. Lähdettiin kuitenkin eteenpäin. Hippu irtosi aika nopeasti ja jonkun aikaa työskenneltyään ilmaisi maalimiehen. Sen jälkeen kaikki olikin kaikkea muuta kuin hyvää… Ilmaisulle mennessäni törmäsin toiseen maalimieheen. Ajattelin, että otetaan toi tosta seuraavaksi. En kuitenkaan löytänyt sitä paikkaa enää uudestaan. Jäin liian pitkäksi aikaa pyörimään samalle alueelle. Tuhlasin aikaa ja hämmensin koiraa. Meistä kummastakin tuli epävarmoja. Jatkettiin sitten aluetta eteenpäin. Pitkulaisen alueen toisessa päässä olevalla jyrkänteellä Hippu sai hajun maalimiehestä ja lähti työstämään sitä. Sillä aikaa todettiin, että aika loppuu kesken. Hippu sai vielä tarkentaa loppuun ja ilmaista maalimiehen työrupeamansa päätteeksi. Hyvä ilmaisu sieltä tulikin. :-)

Sain testaajalta satikutia siitä, etten käyttänyt suunnistajaa hyväksi vaan tuhlasin omaa aikaani suunnistamiseen. Ja siitä, että jäin pyörimään pienelle alueelle. Ihan tyhmiä mokia. Oon kulkenut tähän mennessä kokeissa varmaan 30 koiran perässä enkä oo ilmeisesti oppinut siitä yhtään mitään. Ei pitäis jossitella, mutta ehkä tää olisi sujunut paremmin jos en olisi törmännyt siihen yhteen maalimieheen ja kuvitellut tietäväni missä se on… Eikä pitäisi myöskään selitellä olosuhteita mutta keli oli oikeasti vaikea. Metsä oli litimärkä ja maa oikein imi kaiken itseensä. Ylhäällä jyrkänteellä ilma liikkui vähän, mutta alhaalla ei nimeksikään.

Maastoetsinnän hakukoe, peruskoe, pimeäosuus
Turku 22.9.2012, testaaja: Stina Törnblom

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: Erinomainen JEE!!
2. Ohjaajan toiminta: Tyydyttävä –> ”Kokemattomuus. Muista käyttää suunnistajaa. Rohkeutta!”

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: Hyvä
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: Erinomainen
3. Virheilmaisu: –
4. Hallittavuus: hyväksytty

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: Hyvä –> ”Toimi hyvin alussa, sitten koira ja ohjaaja epävarmoja.”

HYLÄTTY, syy: Ei löytänyt kaikkia maalimiehiä, aika loppui kesken.

Ei kai siinä sit taas mittään muuta kuin että ens kerralla yritetään jännittää vähän vähemmän ja auttaa koiraa vähän paremmin. On silläkin tsäänssejä hoitaa hommat kunnolla, jos ei tarvit ihmetellä, että mitä toi mutsi tossa taas säätää. Koiraa pitää tukea ja pitää myös luottaa omiin ratkaisuihin. Eikä jäädä pyörimään ympyrää…

Sain kotimatkalla meidän treenikaverilta Kaisalta ihanan tsemmpiviestin. Kiitos Kaisa!

Tallennettu kategorioihin Haku, Koe | 45 kommenttia