Sunnuntaina jäljestettiin pihakoirien kanssa Vahdolla. Muut oli käyneet tekemässä verijälkiä lauantaina, kun me näyteltiin Lillin kanssa, ja sunnuntaina sitten ajettiin jäljet. Aamu alkoi kuitenkin ihan vaan oman lauman kesken lenkillä:
Lillin jälki oli noin 300 metriä pitkä. Siinä oli kaksi kulmamakausta ja ikää jäljelle tuli 24 tuntia. Lilli jäljestää hyvää vauhtia, reipasta kävelytahtia. Ensimmäinen suora sujui hyvin, Lilli tutki kulman huolellisesti ja jatkoi sitten oikealle. Keskimmäisellä suoralla riistajäljet häiritsivät sitä selkeästi ja se olisi lähtenyt pariin harhaan. Makauksen se tutki taas huolellisesti ja jatkoi hyvin oikealle. Sen jälkeen se alkoikin kulkea enemmän nenä ilmassa kuin maassa, haju kaadosta tuli jo kaukaa. Sorkka oli tosi hieno.
Hippu ajoi päivän päätteeksi Annan kävelemän ihmisjäljen. Teemana oli esineet: jälki oli noin 100 metriä pitkä, melko suora ja sillä oli viisi esinettä. Ikää sille tuli 1,5 tuntia. Kahta ensimmäistä esinettä Hippu hädin tuskin nuuskaisi ja paineli ohi, joten piti odotella. Kolmanteen se reagoi paremmin. Neljäs oli muovinen harja, siihen Hippu ei ensin reagoinut lainkaan, mutta tuli lopulta sillekin, kun odotin. Viimeisestä esineestä ei enää juossut yli.
Sunnuntaina illemmalla Hippu teki vielä ensimmäisen kulmatreeninsä pellolla – jos sitä nyt voi kulmatreeniksi kutsua. Jälki oli 40 askelta ja siinä oli yksi kulma sivutuulesta myötätuuleen, ikä reilu puoli tuntia. Namitin kulman siten, että viidellä askeleella oli namia (koira tarkentaa), sitten pari askelta tyhjää, kulma, pari askelta tyhjää ja sitten muutama askel namia (palkkio kulman ratkaisemisesta). Hippu meni kymmenisen senttiä kulmasta yli, peruutti takaisin ja jatkoi oikeaan suuntaan. Lopussa oli esine, johon tuli ihan hyvä reaktio.
Maanantaina Hippu oli pelastuskoirakavereiden kanssa jäljestämässä. Hipulla oli teemana taas esineet. Merjan kävelemä suora jälki, noin 100 metriä pitkä, tunnin ikäinen ja kuusi esinettä. Ensimmäiseen ei juuri reagoinut, mutta joka esineellä reaktiot paranivat ja viimeinen esine oli jo todella hyvä. Minun pitää itse olla kiinnostuneempi esineistä ja näyttää koiralle, että oikeasti laitan ne taskuun ja otan mukaan. Tällaisia treenejä tehdään nyt ihan lähekkäin ainakin jokunen.
Tänään ihmeteltiin tunnistusjälkeä kerhoillassa. Olis varmaan aika kaivaa steriilit sidetaitokset naftaliinista ja keittää hyödyttömät metalliesineet treenikuntoon…
