Vuoden 2012 viimeisenä päivänä kirjoitin tällaisen tavoitelistan vuodelle 2013:
– Hipulle luonnetesti
– Hipulle haun loppupäivä
– Hipulle jäljen peruspäivä?
– Hipulle TK2
– Lillille jatkoa agilityharrastukseen
– Lillille startti tokon alokasluokassa?
– Lillille kivoja näyttelyarvosteluja
– terveitä ja hyväkuntoisia koiria
– silmätarkit
– hyvä ja luottamuksellinen suhde kumpaankin koiraan
Hippu osallistui rotuyhdistyksen luonnetestiin heinäkuussa. Omistan koiran, jolla on kohtuullinen toimintakyky ja taistelutahto, joka on hieman pehmeä, erittäin vilkas, ystävällinen, luoksepäästävä, avoin, hieman rauhaton ja laukausaltis. Tuomareiden sanoin omistan hyvän harrastuskoiran, etevän pikkukoiran, joka sai luonnetestistä tuloksen 142 -.
Pelastuskoirahommissa ylitimme tavoitteet haun osalta. Kesän treenikausi oli todella hyvä. Hipun ilmaisusta on kehittynyt vahva ja varma. Suoritimme haun loppukokeen kummankin koeosuuden elokuun lopussa ja meidät hyväksyttiin hälytysryhmään harjoittelijakoirakoksi. Kehittyä voi tietysti aina, mutta sekä treenikaverit että koetestaajat ovat kehuneet työskentelyämme. Etsintätehtävissä luotan Hippuun kympillä, en voisi olla tyytyväisempi. Vuoden 2014 tavoitteena on hälyharjoitusten hyväksytty suorittaminen ja sen jälkeen pelastuskoiran viranomaistarkastus ja hälytyskelpoisuus – mahdollisimman reippaalla aikataululla alkuvuodesta. Todennäköisesti tämän vuoden aikana tulee suorittaa myös ensimmäinen taidontarkistuskoe. Pelastuskoirahommat ovat ehdottomasti vuoden tärkein tavoitteemme. Muista harrastuksista otan aikaa sille, jos tarve tulee.
Osallistuimme jäljen peruskokeen päiväosuuteen syyskuussa. Koejälki alkoi ja päättyi hyvin, mutta välissä tuli hukka, joten koe hylättiin. Teimme koko kesän lähinnä kovan alustan jälkiä ja ajattelin metsän olevan sen jälkeen helppoa, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Toimitsijan sanoin koira näytti siltä, että sen mielestä koko metsä haisee. Niinpä. Kokeen jälkeen kyllä teimme muutamia metsäjälkiä, ja sujuivathan ne sitten. Aion käydä kokeessa uudestaan ehkä jo nyt kevätpuolella. Vahingosta viisastuneena jäljestän sitä ennen vähän enemmän metsässä :) Tavoitteena on siis pelastusjäljen peruskokeen suorittaminen (johon kuuluu vuoden alusta ainoastaan päiväosuus).
Kevään ja kesän aikana hurahdin lopullisesti myös hajutunnistuksen tekemiseen. Kävimme Hipun kanssa Koirakoulu Visiossa Nurmijärvellä Sari Paavilaisen opissa id-jälkikurssin. Myös Poliisikoirakoulun opettaja Ilkka Hormila kävi pitämässä meille jälkikoulutusta Turussa. Kuluneen puolen vuoden aikana Hipusta on tullut hyvin varma erottelija purkkiradalla ja olemme päässeet jäljestämään kaupungissa – parhaimmillaan yliopistonmäellä ja Hämeenkadulla. Jäljet ovat olleet jopa 12 h vanhoja ja 1,5 kilomtrin mittaisia. Hippu on ilmaissut lukemattoman määrän erilaisia metalliesineitä, joista pienimmät ovat olleet alle 1 cm x 1 cm kokoisia. Jaksan edelleen joka kerta hämmästellä sitä, miten koira kykenee tuollaisiin tehtäviin. Se on hämmästyttävää! Tämän vuoden aikana tavoitteemme on pitää yllä erotteluvarmuutta, kasvattaa jäljestysvarmuutta ja päästä syyspuolella ammattilaisten valvovan silmän alle kehittymään hajutyössä. (Pelastuskoiraliiton tunnistusjälkikoe tulee ilmeisesti käyttöön vuonna 2015.)
Tokon osalta täytimme tavoitteen apauttiarallaa 66,6 prosenttisesti ;) Tavoite oli TK2, mutta tulokseksi jäi kaksi AVO1-tulosta ja nippu kakkostuloksia, kolmostulos ja keskeytys (!). Pidän tätä vuotta silti lopulta hyvin onnistuneena tokovuotena, vaikka välillä tuskahiki valui ongelmia ratkoessa. Vuosi on kasvattanut ennen kaikkea minua henkisesti ohjaajana ja koesuoriutujana. Avoimen luokan liikkeissämme ei ole ”mitään” (hehe) vikaa, mutta meidän kummankin hermoissa on toivomisen varaa. Vuoden 2014 tavoitteeksi tulee siis kolmannen AVO1-tuloksen tekeminen ja TK2. Lisäksi alamme tehdä voittajaluokan liikkeitä enemmän, sen mitä pelastuskoirahommilta ehditään ja jaksetaan. Toiseksi ”toko”tavoitteeksi ajattelin ottaa BH-kokeen suorittamisen. Tämän lisäksi aion käydä treenaamassa omaa kilpailujännitystä rally-tokokisoissa, ainakin alokasluokassa ja jos oikein innostutaan ja onnistutaan niin mikä ettei avoimessakin.
Markuksen kanssa Hippu aloitti kilpailevien agilityryhmässä viime vuonna. Ryhmän kouluttaja on todella hyvä ja he ovat menneet eteenpäin paljon, sillä entisten mölliratojen sijaan näissä treeneissä värkätään kolmosluokan ratoja viikko toisensa jälkeen. Kilpailleet he eivät vielä ole – Hippu kun yhä vaan pelkää keinun suorittamista. Möllikisoissa he kävivät muutaman kerran kokemusta hakemassa. (Oli muuten ”hauska” huomata, miten Hippu toimii ihan niin kuin treeneissä, kun ohjaaja vaan ei yksinkertaisesti stressaa ja jännitä… Palkitsevaa, mrh.) Täksi vuodeksi Markus kuitenkin hankki kisalisenssin. Ehkä tyypit nähdään hyppyradalla, jos keinu pysyy peikkona?
Lillin kanssa vuosi meni pitkälti arjenhallintaa opiskellessa. Olemme harjoitelleet kaunista hihnakäytöstä, kontaktia ja luoksetuloa. Arkitaitojen opiskelu on ollut todella palkitsevaa ja koen, että ennen kaikkea se on kehittänyt myös omia koulutustaitojani. Löysin myös kouluttajan, jolta saan koko ajan valtavasti lisää ajatuksia. Jatkamme saman kouluttajan valmennuksessa myös keväällä. Lillin vuoden tärkein tavoite on edelleen entistäkin paremman hallittavuuden rakentaminen rusakoistakin huolimatta!
Agilityn osalta osallistuimme Lillin kanssa keväällä jatkokurssille ja koko syksyn kävimme saman kouluttajan valmennusryhmässä. Lilli oppi pujottelemaan, se oppi lukemaan rataa ja tulemaan erilaisiin ohjauksiin. Se teki elämänsä ekan lentokeinun mutta oppi myös suorittamaan keinun oikein. Meillä oli monta valtavan hauskaa hetkeä. Tämän vuoden jälkeen kuitenkin tiedän, että agility vain ei ole minun lajini. On ihan hauska käydä humputtelemassa, mutta minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa käydä harjoittelmassa ohjattujen treenien välissä. Siitä tunnistaa intohimon: muut lajit ovat kiinnostavampia! Olen melko varma, että ehkä yksittäisiä pihakoirien omia treenejä lukuunottamatta ainakin minun ja Lillin yhteinen agilityura oli aika varmasti tässä. Lillin takia toivon kuitenkin, että Markus ottaa sen jossain vaiheessa treenattavaksi Hipun rinnalle. Rämäpäisenä mutta herkästi ohjattavana tyyppinä se sopisi agilityyn paljon herkkis-Hippistä paremmin.
Tokoa en ole Lillin kanssa tehnyt tänä vuonna juuri lainkaan. Olemme tehneet ylempien luokkien liikkeitä – kaukkareita, noutoja, erilaisten kaupuloiden pitoa, ruutuakin… Ja olen muhitellut seuraamistamme. Yllättäen pitkälti arjenhallintaryhmämme ansiosta minulla alkaa nyt olla selkeä mielikuva siitä, millä tavalla seuraaminen tulisi Lillille opettaa – ja olen jutellut asiasta hieman yllättävän tahon eli koirien hierojan kanssa :D Paikallamakuu Lillillä on varma, se kestää piiloon menonkin. Jos vain suinkin saan toimeksi toteuttaa seuraamissuunnitelmani, saatamme kuin saatammekin vihdoin tämän vuoden aikana käydä alokasluokan kokeessa. Tai ehkä rally-tokokisoissa? Lillin kanssa tuli itseasiassa rally-tehtäviä treenailtua mielenvirkistykseksi useammankin kerran.
Näyttelyiden osalta Lillin tavoitteet ylittyivät kun neiti kiskaisi toisen sertinsä maaliskuussa ja viimeisen ekassa avoimen luokan näyttelyssään toukokuussa. Kauniista koirastani tuli Suomen muotovalio! Lilli ehti valioitumisen jälkeen pyörähtää kotimaassa kolme kertaa valioluokassa ja kävimmepä Ruotsin erkkarissakin esiintymässä. Tänä vuonna näyttelyt jäävät varmaankin Maailman Voittajaan ja Open showhun sekä mahdollisesti johonkin lähiryhmikseen.
Myös Lilli on joutunut hajuerotteluinnostukseni uhriksi. Sen kanssa aloitin harjoittelun kahvilla, teellä ja mausteilla ja siirryin sitten ihmishajuihin. Lilli ei ole vielä yhtä varma erottelija kuin Hippu, ja kaipaa taitojen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi huomattavasti enemmän treenejä. Lillin kanssa on tehty jäljen ja esineilmaisun alkeisharjoituksia parkkipaikoilla ja se on viimeisillä kerroilla suoriutunut niin hienosti, että taitaapa pikkukoirakin päästä kohta jäljestämään pyöräteille ja jalkakäytäville. Vuonna 2014 agility siis korvautunee pitkälti hajuerottelun ja jäljestyksen harjoitelulla (Elisa tykkää tästä!).
Markuksen kanssa Lilli on jatkanut pelastuskoirapuuhia, lähinnä hakua. Lillin ilmaisuksi valikoitui lopulta ohjaajan pitkäjänteisyyden ansiosta haukku, joka on lähtenyt rakentumaan vauhdilla ja varmasti. On varmasti realistista odottaa, että Lilli ja Markus suorittavat pelastushaun peruskokeen tänä vuonna. (Toivon, että he menisivät myös raunioille ainakin soveltuvuuskokeeseen.)
Sitten ne terveysasiat. Kumpikin koira on pysynyt terveenä, eläinlääkärissä ei ole tarvinnut käydä. Silmätarkastukset tehtiin tammikuussa, ja Lilliltä löytyi kaihi. Se vesitti pentusuunnitelmat (pennut olisivat todennäköisesti olleet nyt loppuvuodesta), ja Lilli steriloitiin huhtikuussa. Silmäkontrolliin ollaan menossa tammikuun lopussa. Arjessa mitään ei ainakaan huomaa, minkä ehkä arvaa agilityharrastuksen jatkumisesta vuoden loppuun asti.
Koirat ovat käyneet fysioterapiassa/osteopatiassa ja hierojalla jokusen kerran. Kummallakaan ei ole ollut mitään pahaa hoidettavaa. Lilli tuntuu vetävän kauttaaltaan jäykäksi helposti ja jäykistyvän, alku- ja loppuverrettelyjen tärkeys korostuu koiralla, joka ei juurikaan säästele itseään liikkuessaan. Hipulla ongelmaa tekee tuttuun tapaan ristiselän alue lyhyen ja köyryn lantion vuoksi. Kävimme kesän alussa myös hyppytekniikkatunnilla, jolla todettiin, että Hipun hyppytekniikka on erinomainen eikä Lillinkään tekniikassa ole mitään hälyttävää.
Vuonna 2013 opin erityisen paljon suhteestani koiriini. Erityisesti Lillin kanssa yhteistyö on kehittynyt valtavasti. Hipun kanssa luottamus pelaa arjessa hyvin. Helpon elämän ja mukavat harrastukset taatakseni aion jatkaa näiden suhteiden vaalimista myös vuonna 2014. Opin myös, että riittävä lepo on tärkeää kaikille osapuolille.
Tiivistelmä
Hippu:
– haku hälytysharjoitukset, viranomaistarkastus ja taidontarkistuskoe -> hälykelpoisuuden saavuttaminen ja ylläpito
– pelastusjäljen peruskoe
– TK2, BH-koe, kisatilanteiden harjoittelu rally-tokokisoissa
– hajuerottelun ja tunnistusjäljen varmuuden kehittäminen
Lilli
– yhteistyön kehittäminen
– tulos tokon alokasluokasta TAI rally-tokosta
– hajuerottelun ja tunnistusjäljen varmuuden kehittäminen
– pelastushaun peruskoe?
Elisa
– hermojen hallinta
– olla reilu ohjaaja
– kehittää omia koulutustaitoja
– jatkaa systemaattisen treenipäiväkirjan pitoa
– kirjoittaa blogiin edes kerran viikossa ;)
