Lilli on rikki

Lilli

Niin se on. Mun pentu on mennyt rikki. Kirjoitin pari viikkoa sitten Lillin fysioterapiasta. Tuon postauksen jälkeen käytiin vielä kerran Tanjan luona. Lillin selkä oli hyvässä kunnossa eikä hoitokertojen välillä ollut tullut jumeja. Tanja suositteli vesijumppaa lihasten vahvistamiseksi, ja niinpä varasin Ninalle allasajan. Se oli eilen. Ei päästy altaaseen. Miksi? Siksi, koska selkä oli aivan jumissa! Tanjan vikasta käsittelystä on aikaa kolme viikkoa. Huomasin silloin itsekin, ettei Lilli aristanut selkää yhtään. Eilen selkä oli Ninan käsittelyssä taas tosi kipeä.

Ei ole normaalia, että tuon ikäisen koiran selkä vaatii hoitoa parin viikon välein pysyäkseen kunnossa. Ranka on ilmeisesti edelleen jotenkin vinossa. Sain osteopaatille ajan tammikuun puoliväliin. Mitä tuolle eläimelle pitää tehdä?? Se saa liikuntaa paljon ja monipuolisesti, mutta kun se myös liikkuu kovin holtittomasti…

Myös Hipulla oli eilen fyssariaika. Samat jumitukset alaselässä/lantiossa kuin viimeksi. Ne johtuvat Hipun pitkästä selästä ja jyrkästä lantiosta. Hippu sai Ninalta lisää jumppaohjeita takapään ja alaselän lihasten vahvistamiseksi sekä vinkkejä siihen, miten sitä autetaan käyttämään takapäätään tehokkaammin.

paini

paini

Tallennettu kategorioihin Arki, Terveys | 2 kommenttia

Itsenäisyyspäivän vastaanotto 2011

LISÄYS: Jari Miettisen ottamia kuvia, Hippukin pääsi kameran eteen!

Vietimme Hipun kanssa itsenäisyyspäivänaattoa ja -yötä Turun vanhassa keskusvankilassa Kakolassa. VSPK on järjestänyt valtakunnallisen rakennusetsintäharjoituksen 5.-6.12. vuodesta 2001 lähtien (viime vuoden harjoitus sujui tähän malliin). Tähän harjoitukseen osallistui (kenties erittäin houkuttelevan kohteen ansiosta) huimat 80 koirakkoa! Kakolaan suunniteltiin 12 aluetta, joista kukin ryhmä treenasi yön aikana neljällä alueella. Koirat majoittuivat selleissä (kytkettyinä tai omissa häkeissään), ja koirakerroksissa olikin melkoinen meteli koko ajan. Varsinaista stressitreeniä siis! Olin tyytyväinen, että Hippu oli hiljaa koko yön, vaikka ei tainnut silmiään juuri ummistaa. Minun ja Hipun ryhmässä olivat meidän yhdistyksestä Tiina ja Assi sekä kaksi koirakkoa UPK:sta ja kaksi ESPY:stä. Yritän muistella vähän kunkin alueen treenejä, mutta todennäköisesti onnistun sekoittamaan ne kaikki oikein onnellisesti (nimimerkillä yhä 2 päivää myöhemmin täysin tärähtänyt olo).

Ensimmäinen alueemme oli Länsisellin vintillä. Hippu teki siellä kaksi treeniä, kummatkin suorapalkalla. Ensimmäisessä oli neljä maalimiestä ja toisessa kaksi. Hipulla oli kova meno päällä. Liukas lattia ei haitannut sitä yhtään ja se meni reippaasti uusien maalimiesten luo. Ne olivat muuten ältsin kivoja! Me ollaan oltu rakennuksissa vasta tosi vähän (nopeasti laskettuna 6 kertaa), joten näiden ekojen treenien tarkoitus oli vain tutusta alustaan (joka olisi samanlainen joka alueella), virittäytyä treenimoodiin outojen järjestelyjen jälkeen ja treffata vieraat maalimiehet. Luulen, että Tiinan mukanaolo auttoi: ollaan treenattu yhdessä tosi paljon tämän meidän ekan vuoden aikana, joten Hippu varmaan totesi että ”toi on täällä, tää on siis tätä juttua”.

Toinen alue oli yksi Länsisellin sellikerros: keittiötila, suihkutila, pitkä rivi sellejä käytävän kummallakin puolen. Otin tälle alueelle kolme maalimiestä satunnaisesti toisen puolen selleihin, suorapalkka. Tarkoitukseni oli harjoitella koiran ohjaamista ja järjestelmällistä etsimistä niin, että koira tutkii jokaisen sellin eikä hömpötä mihin sattuu. Eka maalimies oli sattumalta ensimmäisessä sellissä, johon ohjasin Hipun (tosi hyvä). Sain sen ohjattua vielä pariin seuraavaankin, mutta sitten Hippu lähti tutkiskelemaan toisella puolen käytävää olevia sellejä… Kävi tuuri, että sitten kun se taas kuunteli ohjaustani, se päätyi selliin, jossa oli maalimies! Sitten sain taas ohjattua pari hyvin, minkä jälkeen Hippu oikaisi pari selliä eteenpäin: siellä oli viimeinen maalimies.

Kolmas alue oli Länsisellin kellari (eristyssellejä, saunaosasto, valvontahuone). Hippu teki täällä kaksi treeniä. Ekaan treeniin otin kaksi maalimiestä, joista toinen oli matalalla ikkunalaudalla (Hippu ylettyi siihen hyvin, kun nousi takajaloilleen) ja toinen pötkötti eristyssellin n. 50 cm korkealla kivipedillä. Tarkoitus oli siis harjoitella vähän ylhäällä olevia maalimiehiä. Kummallakin oli suorapalkka. Luulin, että tää treeni olis ollut Hipulle vaikeampi, mutta se hoitikin hommaan tosi reippaasti ja etevästi. Ylhäällä olevia maalimiehiä ei meillä ole kauheasti ollut. Toisessa treenissä otin yhden maalimiehen ilmaisulla valvontahuoneen vessaan (varmaan koko Kakolan ainut paikka, jossa ei ollut niin kova kaiku). Hippu ei muka mahtunut pujahtamaan ovesta sisään, joten se haukkui oven ulkopuolella. Raotin ovea, jolloin meni sisään ja maalimies odotti, että haukkuisi lisää. Aloitus oli hidas, mutta kun alkoi ilmaista niin ok. Tämä olikin yön ainut ilmaisu.

Neljännelle alueelle piti muuttaa kera koirien ja tavaroiden: vastaanottorakennuksen yläkerta, jossa oli isoja tyhjiä huoneita, vessoja, työpaja jne. Otin Hipulle kolme maalimiestä suorapalkalla. Yksi oli tuolilla (eli ylhäällä), yksi komerossa ja yksi istui rapisevan pressun päällä pienessä huoneessa. Tarkoitus oli, että Hipun pitää ylittää vähän erilainen alusta päästäkseen maalimiehen luo. Tämä löytyi ensin, Hippu ei epäröinyt vaan meni reippaasti. Olin tosi tyytyväinen. Kaapissa olevaa tarkennettiin aika kauan: Hippu ei ollut tässä ainoa, hajut ei tuntuneet oikein liikkuvan kaapista ja pikkuvessoista mihinkään. Tuolilla kykkivä löytyi hyvin oven takaa pienestä sivuhuoneesta. Hippu alkoi ilmaista.

Hipun treeneistä jäi kiva fiilis. Olin tyytyväinen, että se jaksoi levottomasta ympäristöstä huolimatta tehdä hyvin töitä. Alustat ja rappuset oli ok. Tosi kivaa oli myös se, että tapasin Ahvenanmaalla asuvan Bobby-pihakoiran! Toivottavasti Hippu on osunut jonkun kameran eteen, jotta saisin lisättyä tähän postaukseen pari kuvaa myöhemmin.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto näkyi kiitettävästi myös mediassa. Lounais-Suomen alueuutisissa ja TurkuTV:n uutisissa oli 5.12. päivällä kuvattu esittely. Samoin Turun Sanomat kirjoitti harjoituksesta. Ohessa pari linkkiä, joiden jutuissa esiintyy VSPK:n koiria ohjaajineen.
Turun Sanomien artikkeli
YLE:n juttu + video
TS-tv

Tallennettu kategorioihin Ilmaisu, Rakennusetsintä | 1 kommentti

Agilityn alkeisjatkokurssin päätöskisa

Agilityn alkeisjatkokurssi päättyi 7.11. pikkuisiin kisailuihin. Tässä Hipun suoritus:

Tallennettu kategorioihin Agility | Jätä kommentti

Tekevälle sattuu

Enemmän tekevälle sattuu vielä enemmän. Kun Lilli on kyseessä, on enemmän sääntö kuin poikkeus, että myös tekevää sattuu.

Lilli

Lilli oli n. 4 kuukauden ikäinen, kun se törmäsi metsässä kantoon oikea lapa edellä. Tapauksen jälkeen kävimme fysioterapiassa ja osteopatiassa pari kertaa. Lilli ei vaikuttanut kipuilevalta vaan paineli menemään entiseen tahtiin. Kesken pentuagilitykurssin se alkoi käyttäytyä omituisesti ja vaikutti siltä, että selkä oli edelleen kipeä. Kouluttaja epäili, että arkielämästä poikkeava jännittävä tilanne sai myös kivun esiin.

Ei muuta kuin uudestaan fysioterapiaan, tällä kertaa melkein naapuriin Turun KoiraFysioon Tanja Kotin hoitoon. Lilli on tietysti kaahaillut, koheltanut ja törmäillyt monta kertaa uudestaan, mutta fysioterapeutin mukaan jumit vaikuttivat olevan edelleen siitä kantotörmäyksestä johtuvia. Lilli nyt ei muutenkaan liiku mitenkään itseään säästäen. Ja koska vanhat jumitukset eivät tietysti ole mitenkään tarpeeksi, rysäytti Lilli kaksi viikkoa sitten fysioterapiakertojen välissä vielä uudestaan kantoa päin. Toisen hoitokerran jälkeen Lillin selkä oli fysioterapeutin jälkeen ”hyvä, mutta ei täydellinen”. Viikon päästä mennään taas. Muistakaa huolehtia koirienne lihaskunnosta!

Lilli

Tallennettu kategorioihin Arki, Terveys | 47 kommenttia

Hippis kävi steriloitavana

Hipun kasvattaja ilmoitti elokuussa, että ei aio käyttää Hippua jalostukseen. Olin oikeastaan jo vähän odotellutkin tätä päätöstä ja meillä oli kasvattajan kanssa melkolailla samat syyt näkemykseemme. Vaikka Hippu on terve, kivaluonteinen ja toimintakykyinen koira, sillä ei ole pihakoirille keskimääräistä enemmän annettavaa. Se on laukausarka (ääniarkuus saattaa yleistyä koiran ikääntyessä esim. ukkoseen) eikä se ole niin sosiaalinen, avoin ja rohkea kuin pihakoiran tulisi olla. Vaikka Hippu on lähtöisin hitaasti kehittyvästä linjasta, se tuskin koskaan tulee olemaan ulkonäkönsäkään puolesta keskimääräistä parempi rotunsa edustaja. Pihakoirien kapeaa geenipoolia olisi tietysti tärkeää laajentaa käyttämällä jalostukseen mahdollisimman monia eri yksilöitä. Koirakantaa on kuitenkin turha ”parantaa” – sehän jalostuksen tavoite tulisi olla – luonteen kustannuksella.

Hippu

Kolmen kuukauden miettimisen, lukemisen, selvittämisen, vääntämisen, kääntämisen ja muutaman ammattilaisen mielipiteen jälkeen varasin Hipulle ajan sterilisaatioon marraskuun puoliväliin. Päätöksentekoa viivytti ennen kaikkea huoli siitä, miten sterilointi vaikuttaa Hipun epävarmaan luonteeseen. Juttelin asiasta eri ihmisten kanssa, eikä tietenkään kukaan voi luvata, että Hipusta ei tule entistä arempaa. Yleisempi suunta nartuilla vaikuttaisi kuitenkin olevan se, että niiden elämästä on tullut helpompaa ja tasaisempaa ja ne ovat alkaneet ottaa asiat rennommin. Ratkaisun tekeminen ei ollut helppoa, mutta uskon, että onnistuin muodostamaan asiasta oikean kokonaiskuvan ja toivon päätöksen olleen Hipun kohdalla oikea.

Leikkauksesta on kulunut nyt viikko. Tikkienpoistoon on aikaa vielä viisi päivää. Miten pidetään aloillaan ja tyytyväisenä sairaslomalainen, joka ei omasta mielestään ole yhtään kipeä?! Varma keino on laittaa sille kauluri päähän: se on Hipun mielestä todella ahdistava. Raukka vain seisoo keskellä lattiaa ja läähättää. Emme halunneet sellaista ikävää kapistusta käyttää, joten heti leikkauksesta seuraavana päivänä hain kirpputorilta Hipulle vauvojen bodyn sairasloma-asuksi. Toimii hyvin, suosittelen muillekin pikkukoirille!

Hippu

Tietyllä tavalla päätös siitä, ettei pentuja tule, oli vähän haikea – vaikkakin oikea. Sijoituskoiraa ottaessamme olemme valmistautuneet tuleviin pentuihin monella tapaa. Olen seurannut suomalaisten kasvattajien tekemiä yhdistelmiä, osallistunut rotuyhdistyksen toimintaan, seurannut rodun tilannetta yleensä, lukenut koirien kasvattamisesta ja jalostuksesta ja tietysti myös panostanut koiraan eri tavoin. Olisinkohan tehnyt näin, jos koira olisi ollut alusta asti oma? Ainakin toivon, että olisin! Hippu on huippukoira – se tahtoo olla ja tehdä yhdessä, miellyttää, sen keskittymiskyky on lyömätön – mutta elämä epävarman ja ääniaran koiran kanssa on tietyissä tilanteissa niin hankalaa, etten ikinä haluaisi toista samanlaista. Vaan onhan meillä Lilli, joka taitaa sitten olla täyden kympin paketti!

Tallennettu kategorioihin Arki, Pohdintaa, Terveys | 48 kommenttia