Peruspäivä

Oltiin tänään Hipun kanssa Piikkiössä VSPK:n syksyn viimeisessä hakukokeessa. Peruskokeen päiväosuus oli meidän eka koe ikinä, ja tarkoitus oli mennä lähinnä testaamaan, miten ohjaaja selviää tilanteesta. Ilmoittautuessani kokeeseen minulla ei ollut kovinkaan suuria tulostavoitteita, mutta syksyn mittaan treenit ovat menneet niin hyvin, että aloin elätellä pieniä toiveita ihan läpäisystäkin.

haukku

Ja menihän se läpi! Ei mitään valittamista. Kaikki ilmaisut oli hyviä. Ekan kohdalla kyllä mietin, että tähänkö tää nyt heti jäi. Hippu alkoi haukkua tosi kaukana minusta. Ehdin ilmoittaa testaajalle, että koira ilmaisee, mutta sitten haukku loppui. Onneksi Hippu oli vaan lähtenyt minua vastaan ja kun ohjaaja löytyi, se kääntyi kannoillaan ja palasi maalimiehelle haukkumaan. Ja onneksi olin muistanut sanoa, että se saataa lähteä hakemaan minua, jos olen sen mielestä liian kaukana. Toisen maalimiehen kohdalla Hippu harkitsi hetken, mutta kun se sai suunsa auki niin ilmaisu oli tosi hyvä. Viimeisen maalimiehen ilmaisu oli kaikista paras. Hippua kyllä ihmetytti kovasti, kun kukaan kadonnut ei palkannut sitä, vaikka se oli niin hieno! Ohjaajalta vaan sai herkut.

Suomen Pelastuskoiraliitto ry, maastoetsinnän hakukoe, peruskoe, päiväosuus
Piikkiö 12.11.2011
Testaaja: Anja Kopio

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma Hyvä muutokset koiran luvun perusteella ok
2. Ohjaajan toiminta Hyvä

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus aluella Hyvä
2. Maalihenkilöiden ilmaisu 1. Hyvä 2. Hyvä 3. Hyvä
3. Virheilmaisu –

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana Hyvä paikallaoloharjoituksia treeneihin suosittelen

(Arviointi: erinomainen – hyvä – tyydyttävä)

Hallittu siirtyminen oli ok ja paikallaankin Hippu jaksoi odottaa ensimmäiset kaksi minuuttia. Se vinkui koko ajan, ilman liivejäkin tiesi jo mitä tuleman pitää. Viimeinen minuutti oli sille t-o-s-i vaikea. Paikallaolo on kyllä yksi Hipun vahvuuksista kaikkialla muualla paitsi etsintätreeneissä. Pitää ottaa sitä enemmän jatkossa. Peruskokeen pimeäosuus on mielestäni realistinen tavoite ensi syksyksi, ellei sitten saada tähän välii superhyvää treenitalvea.

Muista:
1) Tee paljon perustreenejä, jotka kasvattavat sekä koiran että ohjaajan itseluottamusta.
2) Vahvista haukkumista eri tilanteissa.
3) Harjoittele ilmaisua kauempana ohjaajasta ja pidennä kestoa.
4) Harjoittele hallittavuutta myös etsintäharjoituksissa.
5) Harjoittele tosielämää, älä kokeita varten!

Tallennettu kategorioihin Haku, Koe | 44 kommenttia

Lilli 6 kk

Oikeastaan Lilli on jo 6 kk 2 vko, mutta koska emäntä on saamaton niin.. olkoon. Tältä Lilli näyttää:

pose

Elämä Lillin kanssa on ollut aika jännittävää – eri tavalla jännittävää kuin ensimmäisen koiran kanssa. Toisen koiran kanssa pentuajasta on voinut nauttia jotenkin enemmän. En ole hermoillut koko ajan, että oppiiko Lilli sisäsiistiksi tai kulkemaan kauniisti hihnassa. Tietysti se oppii, Hippukin oppi. Lilli oppi itseasiassa sisäsiistiksi vielä nopeammin kuin Hippu (joka sekin oppi tosi nopeasti). Myös hihnassa kävely sujuu jo hienosti. Koirien ohittaminen sujuu lähinnä sen mukaan kuinka kova nälkä Lillillä sattuu olemaan.. ;)

Eniten haastetta on ollut vapaana kulkemisessa. Lilli on tosi reipas ja rohkea – ja tosi itsenäinen! Se ei mielestään niin kauheasti ihmisiä tarvitse. Tällä hetkellä käytämme liinaa sellaisissa paikoissa, joissa yllättävä tutkimusretki voi olla vaarallinen. Harjoittelu tuntuu (onneksi!) tuottavan tulosta hitaasti mutta varmasti. Lilli on oppinut pysymään paremmin lähellä ja tarkkailemaan mihin muut menevät. Luoksetulossa kävi välillä iso harppaus taaksepäin, mutta nyt sujuu taas paremmin.

hyppy

Suurinta päänvaivaa minulle tuottaa tällä hetkellä Lillin motivoiminen. Toisin kuin Hippu, Lilli syö oikeastaan mitä tahansa. Ongelma on kuitenkin se, että Lilli ei tunnu varsinaisesti palkkautuvan oikein mistään. Se kyllästyy herkkuihin hirmu nopeasti: siis syö kyllä hyvällä ruokahalulla vaikka omat nappulansa, mutta ei ole valmis työskentelemään niiden eteen. Lelupalkkaus toimii aika vaihtelevasti, enkä ole ainakaan vielä oppinut lukemaan sen käytöksestä, että koska lelu on hyvä palkka ja koska ei. Vaikki Lilli on tosi hyvä rentoutumaan (se laittaa makuulle missä vaan kun hetki ollaan), se on hirveän häiriöherkkä. Ympäristö on sille todella iso vahviste.

keppi

Olen yrittänyt muistella, millainen Hippu oli puolivuotiaana. Mietin, onko minulla koko ajan liian suuret odotukset Lillin suhteen. Hippu oli puolivuotiaaksi mennessä käynyt yhdellä arkitottelevaisuuskurssilla. Lilli on nyt ollut kahdella pentukurssilla ja pentuagilityssa. Lisäksi sen kanssa on tehty jälkeä ja harjoiteltu ilmavainun käyttöä. Pitäisi muistaa, että se on vasta nuori, oikeasti vielä aivan pentu. Vaikka siinä on ihan selviä eroja Hippuun nähden (ei yhtä paljon miellyttämisenhalua ja kontaktihakuisuutta), se tekee tosi reippaasti ja sähäkästi kun se jaksaa keskittyä ja sen saa motivoitua oikein. Agilitykouluttaja muistutti, että sen kanssa pitää tehdä paljon lyhyitä perusharjoituksia ja pitää paljon taukoja, jotta se jaksaa keskittyä ja saa onnistumisia. Se on aivan eri tyyppinen kuin ryhmämme muut pennut (2*schipperke ja saksanpaimenkoira) olivat; Lilli oli paitsi kaikista nuorin myös kaikista vilkkain ja sähäköin. Tupla-akut, kuten Anna sanoi isäkoirallakin olevan…

Lilli

Nyt odotellaan sitten ensimmäistä juoksua, mikä sekin varmasti vaikuttaa Lillin käytökseen. Lillistä on viime aikoina tullut kova tyttö merkkaamaan ja nostamaan koipea!

Tallennettu kategorioihin Arki, Pohdintaa | 44 kommenttia

Pihisten rauniopäivä

Pihakoirayhdistys järjesti tutustumispäivän rauniotoimintaan täällä meidän tutulla raunioradalla Turussa. Hipun kanssa treenaan raunioilla säännöllisesti joka viikko. Lilli on ollut pari kertaa mukana treeneissä, mutta se on päässyt vain kiipeilemään kasoihin ja kävelemään erilaisilla alustoille (en saa vielä treenata kahden koiran kanssa, ja Hipussa onkin kyllä puuhaa ihan tarpeeksi).

Pihakoiria oli paikalla kymmenkunta. Aluksi käytiin koirien kanssa vain tutustumassa alueeseen, ja sen jälkeen kukin koira sai tehdä vuorollaan pienen etsintätehtävän – paitsi kokeneemmat Hippu ja Hupi treenasivat oman tasonsa mukaisesti.

Markus ohjasi Lilliä. Lillillä oli tietysti kauhea vauhti päällä. Se viihtyy raunioilla tosi hyvin, tykkää kiipeillä kasoissa ja livahtaa kaikkiin pikkukoloihin tutkimaan. Koska nyt oli ensimmäinen etsintäkerta, etsi Lilli tietysti kytkettynä. Se ymmärsi yllättävän nopeasti mistä oli kyse, sillä ensimmäisen ukon löydettyään se lähti hyvin määrätietoisesti etsimään seuraavaa! Lilli tykkää tietysti syödä, mutta se nauttii maalimiesten kanssa seurustelusta tosi paljon. Ensimmäinen ukko oli maakuopassa ja toinen tiilikasassa. Kolmas löytyi kaivon suulta: siitä tuli haju jotenkin jännästi rinnettä ylös, ja Lilli sujahti pienestä pienestä välistä kaivon suulle kovalla kiireellä. Neljäs ukko oli mennyt isoon kasaan piiloon. Siellä Lilli ei malttanut pysähtyä syömään, kun tutkiminen on niiiiin kivaa!

Lilli raunioilla

Hippu oli treenannut juuri edellisenä päivänä aivan loistavan hauskan ja hyvän treenin, joten se ei olisi millää malttanut odottaa vuoroaan…

Hippu odottaa

Hippu treenasi tänään kolmella maalimiehellä, joiden piilot olivat samoja kuin muilla: vain kunnolla kaivon sisällä ja syvemmällä maakuopassa. Lisäksi aloitimme siten, että tuuli tuli takaa, koska Hipulla tuota vauhtia on ihan riittämiin muutenkin. Ensimmäiseksi löytyi kasassa ollut maalimies. Ensimmäisen maalimiehen ilmaiseminen on Hipulle jotenkin vaivalloista, aivan kuin sen tarvitsisi ensin saada pieni äänenavaus. Nytkin ilmaisu vähän takelteli, mutta Hippu pysyi maalimiehellä ja haukkui lopulta kivan sarjan.

Kaivon ohi paahdettiin alarinteestä täyttä vauhtia vanhoja jälkiä pitkin (Lilli ja muut olivat jo todistaneet, että haju tuli kaivosta ylärinteeseen), ja seuraavaksi löytyi maakuopassa ollut maalimies. Tämä ilmaisu oli aivan super! Haukku oli pitkä ja vahva eikä Hippu epäröinyt yhtään. Myös kaivosta löytyneen maalimiehen ilmaisu oli oikein hyvä.

Hippu raunioilla

Treenien jälkeen Hippu leikkii siilillä, joka on oikeastaan Lillin pentulelu.

siili

Etsintätehtävien jälkeen halukkaat saivat vielä kokeilla muuria ja tunnelia. Hippu juoksi pienen ihmettelyn jälkeen muurin läpi innoissaan monta kertaa. Myös Lilli kiipesi sen Markuksen kanssa, ja tutustuipa Lilli myös tunneliin.

Kiitos kaikille tutustuja-pihiksille ja ihmisille kivasta päivästä!

Tallennettu kategorioihin Pihistely, Rauniot | 46 kommenttia

Ronjan kanssa

Iki-ikivanha kaverini Annakaisa oli pitkästä aikaa näillä nurkilla käymässä. Myös hänen laumansa on kasvanut nelijalkaisella: Ronja tuli kesällä Venäjältä Suomeen. Ronja on arvioiden mukaan kuukauden verran Lilliä vanhempi. Ronjaan voi tutustua tarkemmin blogissa.

Hipun keppifiksaatio
fiksaatio

Ronja vastaan pihikset
tappelu

Metsän kaunein
kaunein

Toinen aika kaunis neiti
lilppu

Menkää te vaan, mä vartioin
tahystaja

Tääl on niiiiiiiiiiiiiiiiin hauskaa!
kivaa

Ronjakin on kaunis
ronja

Metsälenkin jälkeen käytiin vielä jäljellä. Hipulla oli ihan liikaa kierroksia ja se sähläsi. Lillin jälki meni ihan mukavasti; sen kanssa pitäisi myös tehdä paljon enemmän. Ronja teki makkararuudun ja sen jälkeen pienen jäljen ja sai kivasti juonesta kiinni.

jaljella

Tallennettu kategorioihin Arki, Jälki | Jätä kommentti

SSKY ry:n erikoisnäyttely

Lilli avasi näyttelyuransa sunnuntaina SSKY ry:n erikoisnäyttelyssä Heinolassa. Tuomarina oli ruotsalainan Lars Adeheimer, joka on kasvattanut tanskalais-ruotsalaisia pihakoira 1980-luvulta lähtien. Hänen kasvattejaan, Adens-pihakoiria, on myös Hipun ja Lillin suvussa. Tämän miehen pitäisi siis tosiaan tietää rodusta jotain!

Lilli

”Feminine head with good eyes and mouth. Slightly large ears. Good shoulders. Need to get more substance in ribcage and body. Good legs and feet. Bit slooping crowp affect her topline and make her move underneath. Nice temperament. Needs bit more training.”

PEK2 KP

Välistä Lilli oli liikkuvinaan näin hienosti:

hienosti

Mutta todellisuus oli vähän muuta…

apina

merisiili

Lillin päihitti Yacatis Kastanya Nordic Kemp, Nasta, joka on todella lupaava pikkuinen pihakoira. Tuomari valitsi Nastan myös ROP-pennuksi.

Nasta

Näyttelyyn osallistui 38 pihakoiraa, joista parhaana palkittiin Olga Cæcilie’s Daniel, Daniel. Danielin menestys jatkui Best In Show -kehän toisella sijalla. Daniel onkin varsinaisessa menestysputkessa: se sai juuri kolmannen SERTin eli saa anoa Suomen muotovalion arvonimen, ja aiemmin kesällä Daniel valittiin rotuyhdistyksen open showssa parhaaksi pihakoiraksi.

Daniel

Tallennettu kategorioihin Näyttelyt | 1 kommentti