Hippu ja Lilli

Lauman agilitynoviisit eli minä ja Lilli aloitimme agilityn pentu-/alkeiskurssin Kelpokoirassa Elina Jänesniemen opissa. ATT:n alkeiskurssille on 12 kuukauden ikä raja, emmekä tietenkään malttaneet odottaa niin pitkään… Kurssilla opetellaan agilityesteet A-estettä ja hyppyjä lukuunottamatta: nämä esteet ovat sellaisia, jotka eivät kehittymättömille pennuille vielä sovi. Hyppyesteitä toki opetellaan sen verran, että juostaan ohjureiden välistä niin, että puomi on maassa.

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin aluksi juuri hyppyesteen suoritusta. Ensin koiraa kutsuttiin esteen toiselta puolelta. Sitten harjoiteltiin niin, että koira lähetettiin palkkakipolle esteen toiselle puolen. Viimeksi sitten ”kuljetettiin”, eli juostiin itse koiran mukana hyppyesteen toiselta puolen toiselle. Ohjaajan ei sentään tarvinnut hypätä…

Hypyn jälkeen vuorossa oli putki, jota harjoiteltiin samalla tavalla kuljettamalla kuin hyppyestettäkin. Putken päässä koiralle oli palkkapurkki, ja ohjaajan piti juosta vielä purkin ohi. Tavoitteena on, että koira oppii irtoamaan tarpeeksi eikä ole liian kiinni ohjaajassa, vaikka luonnollisesti tämän ohjeita seuraakin. Niinpä putken perään lisättiin vielä hyppyestekin. Putki on Lillin mielestä tosi kiva!

Kolmantena harjoituksena tehtiin kontakteja. Kontaktiesteillä (puomi, A, keinu) koiran on kosketettava esteen alaosaa sekä esteelle mennessään että sen päältä poistuessaan. Koira voidaa opettaa suorittamaan kontaktiesteitä hieman eri tavoin. Elina opettaa koulutuksisaan nenäkosketusta: koira oppii koskettamaan kuonollaan maata juuri esteen jälkeen. Näin sen etu- ja takajalat osuvat kosketusalueelle. Koira ei saa irrottaa nenää maasta ja poistua esteeltä ennen kuin ohjaaja antaa luvan. Ennen kuin koko este voidaan suorittaa, on harjoiteltava pelkkää loppuosaa. Koira opetetaan ”nokkimaan” maata palkkaamalla sitä tiheästi. Takajalat ovat kontaktiesteen (meillä puomin) kosketusalueella ja etujalat esteen edessä. Nyt olemme sitten harjoitelleet nokkimista ahkerasti päivittäin.

Viimeisenä esteenä harjoiteltiin vielä pussia. Ensin koirat menivät pussin läpi siten, että kangasta pidettiin ylhäällä eikä se koskenut koiraan. Toisella toistolla kangas sai jo koskea koiran selkään ja kolmannella pussin päästä kajasti enää vähän valoa, ja koira joutui vähän puskemaankin pussista ulos. Lillin mielestä se oli melkein yhtä hauskaa kuin putki.

Lillin kanssa treenailussa on omat haasteensa. Se on kovin kiinnostunut treenihallien mattojen hajuista (kuten Hippukin), ja uppoutuisi kovin mielellään omaan hajumaailmaansa. En uskalla vielä pitää sitä kovin paljon irti hallissa, ettei se hyökkää häiritsemään toisten treenejä. Pentu ei tietenkään jaksa myöskään keskittyä kovin pitkää aikaa kerrallaan. Saamme harjoitella esteitä sillä aikaa kun kouluttaja neuvoo toisia, mutta yritän muistaa tehdä vain lyhyitä pätkiä ja antaa Lillin nollailla itseään välillä. Itsenäistä harjoittelua kyllä helpottaisi kovasti, jos olisi joku avustaja säätämässä namien, lelujen ja koiran kanssa… ;) Ensimmäisen kerran perusteella Lilli vaikutti kuitenkin kiinnostuvan esteistäkin (mentiin myös mutkaputki ja musta mutkaputki, ei jännittänyt yhtään). Siispä reippaasti keskittymis- ja ihanaa-tuolla-on-kavereita-ongelmista välittämättä jatketaan reenailua.

Olemme käyneet Hipun kanssa agilitytreeneissä Liedossa ATT:n hallilla. Takana on jo alkeiskurssi ja eilen alkoi alkeisjatkokurssi. Olimme jo tammikuussa pääsykokeissa kursseille, mutta silloin ei onnetar suosinut. Maalis-huhtikuussa kävimme uudestaan pääsykokeissa ja tällä kertaa pääsimme myös kursseille, jee.

Laji tuntuu olevan Hipun mieleen, kilometriä ennen hallia alkaa takaluukusta kuulua jo levotonta vinkumista, kun koira tunnistaa jo maisemat. Itse hallilla ensimmäiset esteharjoitukset menevät yleensä pieleen liian innostumisen takia. Keskittymistä ei oikein tunnu löytyvän, Hipun mielestä olisi parempi jos siellä saisi itse juosta ja kokeille eri esteitä.

Esteet sujuvat jo melko hyvin, keppejä ja keinua lukuunottamatta, koska niitä ei olla harjoiteltu vielä hirveästi. Eilen kepeissä oli ensimmäistä kertaa pienet ohjurit, Hippu olisi paljon mielummin hypännyt niiden yli hakemaan palkkaa, onhan se helpompaa niin. Taisimme lopulta yhden onnistuneen suorituksen saada ilman, että ohjasin Hippua pannasta. Kontaktit sujuvat myös hienosti, kunhan Hippu muistaisi ottaa A-esteellä alastulon vähän rauhallisemmin. Nyt se juoksee alas jarruttaen siellä alhaalla, peräpää ei oikein pysy jarrutuksessa mukana ja se heilahtaa koiran ympäri.