Hippu oli koiranäyttelyssä Pöytyällä. Hippu käyttäytyi tosi hyvin ja esiintyi kivasti, minkä huomasi tuomarikin.
”Vielä melko kevytrakenteinen narttu. Kuonon ja rungon tulee vahvistua. Hyvin kulmautuneet raajat, mutta jyrkkyyttä lantiossa ja lyhyt taka-askel. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvälaatuinen turkki. Esiintyy rauhallisesti.”
Laatuarvostelu: H
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä
Tuomari: Harri Lehkonen, Suomi
Lilli täytti lauantaina 14 viikkoa. Minun piti oikeastaan kirjoittaa tämä postaus jo kaksi viikkoa sitten Lillin ollessa 12 viikkoa, ja sen jälkeen viime viikolla 13-viikkoisena. Koska pennun kanssa on kaikkea muuta kivaa tekemistä, saatte siis Lilli 14 viikkoa -postauksen.
Anna antoi pennuille saatteeksi 12×12-sosiaalistamisohjelman. Ohjelman pohjana on Runar Nässin artikkeli Rädningshunden-lehden numerossa 1/09. Ensimmäisen 12 elinviikkonsa aikana pennun pitäisi ehtiä kokea monia asioita, sillä myöhemmin se ei ole enää yhtä vastaanottavainen uusia juttuja kohtaan. Ohjelma on suunniteltu alun perin työ- ja kilpakoirille. Varmasti lähemmäs puolen ohjelman asioista pennut kohtasivat jo Annan kanssa ennen luovutusikää, mutta yritän muistella tähän niitä juttuja, joita me olemme Lillin kanssa tehneet.
Vähintään 12 erilaista pohjaa: parkettilattia, matto, kivilaatta, sahajauho, asfaltti, betoni, ruoho, märkä ruoho, vesi, lumi, muta, sora, kallio, sammal, kanervikko, pöydän ja tuolin pinta, kalteva pinta jne.
Tästä listasta on toteutunut aivan varmasti kaikki muu paitsi lumi. Lilli liikkuu sujuvasti missä vain. Se ei jännitä ritilöitäkään. Olemme kulkeneet paljon metsässä, ja se pärjää oikein mainiosti vaikeakulkuisessakin maastossa. Metsässä kulkeminen kehittää lihaksia ja koordinaatiota.
Leikkiminen 12 eri lelulla: pehmolelu, iso pallo, pieni pallo, kova lelu, vinkulelu, puinen, muovinen, pahvinen lelu, maitopurkki, metallilelu, naru jne.
Metallilelulla ei olla leikitty, mutta kaikella mahdollisella muulla kyllä. Lilli rakastaa leikkiä leluilla, ja se on opettanut Hipulle vetoleikinkin. Lilli leikkii paljon, ja joka päivä monella eri lelulla. Olemme yrittäneet leikkiä mahdollisimman paljon eri paikoissa, mutta pelkään pahoin, että silti tätä on tullut tehtyä aivan liian vähän.
Oleminen 12 eriympäristössä: kotona sisällä ja ulkona, vieraassa talossa, autossa, autotallissa, koulun pihalla, järven rannalla, kosken partaalla, pesutuvassa, bensa-asemalla, kellarissa, hississä, kaupassa, rautatieasemalla, metsässä, moottoritiellä, eläinlääkärillä (vain tutustumassa ja syömässä nameja) jne.
Koirat ovat meidän mukana oikeastaan joka paikassa, joten Lilli on päässyt tutustumaan eri ympäristöihin tosi paljon. Se on tosi reipas ja rohkea, eikä uudet paikat jännitä sitä oikeastaan yhtään. Toivottavasti se pysyykin yhtä reippaana pikkukoirana.
Vähintään 12 uuden ihmisen kohtaaminen: lapsia (kaikenikäisiä), aikuisia (enimmäkseen
miehiä), pyörätuolissa olevia, kyynärsauvoilla kulkevia, sadevaatteisiin pukeutuneita, hiihtäjiä, moottoripyöräilyvarusteisiin pukeutuneita (kypäräpäisiä), hattupäisiä, aurinkolasit päässä olevia, sateenvarjo kädessä kulkevia jne.
Määrällisesti tämä tavoite on täyttynyt reilusti, ja ilokseni olemme saaneet ihan kivasti myös lapsikontakteja. Lilli rakastaa kaikkia ihmisiä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Markus pyöräilee ja rullaluistelee paljon, joten ne varusteet Lilli on nähnyt monta kertaa. Muuten erilaisia ihmisiä on tullut järjestettyä näytille ehkä liian vähän, esimerkiksi sateenvarjoa Lilli ei ole tainnut nähdä ollenkaan!
Altistuminen vähintään 12 erilaiselle epätavalliselle äänelle: taputtaminen, laulaminen, pesukone, pölynimuri, ovikello, autotallin ovi, linja-auto, moottoripyörä, ukkonen, ilotulitus, laukaus, porakone, muut eläimet (hevonen/lehmä jne), ruohonleikkuri. jne.
Äänien yhteydessä on tarkkailtava pennun reaktioita ja pidettävä äänen taso niin alhaisena, ettei
pentu pelästy. Se saa vaikuttaa kiinnostuneelta, muttei pelästyneeltä. Tärkeää on äänen voimakkuuden
asteittainen lisääminen ja runsas palkitseminen (ruoka/leikki), jolloin äänen huomiotta jättäminen
onnistuu.
Arki meillä kotona on aika hiljaista, mutta onneksi sekä minun että Markuksen vanhempien luona riittää erilaisia ääniä: aina on jotain työtä menossa. Näyttää siltä, että Lillistä ei ole tulossa ääniherkkää koiraa, mikä on tosi hieno juttu. Ukkostakaan se ei pelkää.
Vähintään 12 liikkuvaa kohdetta: polkupyörä, rullalauta, hölkkääjä, auto, mopo, lattialuuttu, jalkapalloa pelaavat lapset, frisbee, kissa/hevonen/orava/muut juoksevat eläimet, lennokki jne.
Näitä ei saa jahdata vain katsella. Palkitse pentu kun se on rauhallinen.
Meidän listalla on ainakin polkupyörä, rullaluistimet, hölkkääjä, auto, mopo, imuri, kissa ja lehmä. Onpa Lilli ollut lenkillä hevosenkin kanssa! Hepan lähellä kulkeminen vähän jännittää Lilliä, mutta pitkä ja heiluva häntä on sen mielestä vähän turhankin kiinnostava…
12 haastetta: kiipeäminen pahvilaatikon yli/sisään/ulos/läpi, putkesta läpi meno, ylös rappusia, yli erimuotoisten ja erimateriaalista olevien esteiden, piiloleikki, avatun sateenvarjon lähestyminen, tasapainotteleminen epätasaisella ja epävakalla alustalla, namien pullosta ulos saaminen, kiipeäminen luudanvarren/puunrungon yli jne.
Tehtävät eivät saa olla niin vaikeita, ettei pentu voi onnistua.
Olemme yrittäneet keksiä Lillille päivittäin jotain pientä päänvaivaa. Tasapainoilua ja muuta vastaavaa se kyllä keksii aivan itsekin… Putken läpi Lilli juoksee aivan innoissaan, ja piilostakin ollaan leikitty – voihan olla, että Lillistä tulee vielä pelastuskoira.
Kaikkien perheenjäsenten käsiteltävänä oleminen vähintään 12 kertaa viikossa: nostetaan maasta, pidetään sylissä, pidetään polvella, kosketaan korviin ja suuhun, mitataan lämpö, kosketaan tassuihin, leikataan kynnet, pysytään rauhallisena pöydällä (kuten eläinlääkärillä), harjataan, panta kaulaan/pois jne.
Hipulta olemme oppineet ainakin sen, että käsittely on tosi tärkeää. Tähän asti tuntuu, että Lillin kanssa nämä hommat on onnistuneet paljon paremmin. Ainakaan minä en enää jännitä pennun käsittelyä niin paljon kuin ensimmäisen koiran kanssa.
Syöminen 12 eri kupista/eri tavoin: metallikupista, muovikupista, keraamisesta astiasta, pahvilautaselta, kädestä, suoraan maasta, kongista, ruoka ympäriinsä ripoteltuna jne.
ja
Syöminen 12 eri paikassa: keittiössä, olohuoneessa, terassilla, nurmikolla, häkissä, autossa, koulun pihalla, mökillä, autotallissa, sateenvarjon alla, teltassa, ampumaradan lähellä (ilman ampumista), eläinlääkärin odotushuoneessa, vieraassa talossa jne.
Näitä kumpaakin on tehty paljon, jotta Lillin kanssa harrastaminen ja palkitseminen olisi mahdollisimman helppoa myöhemmin. Lilli syö hyvin (ei koskaan jätä ruokaa ja syö mitä vaan), mutta ei ole mitenkään huippuahne.
Leikkiminen 12 vieraan pennun(/rauhallisen aikuisen koiran) kanssa: niin paljon kuin mahdollista, valvottuna ja turvallisissa oloissa. Vältä tappeluita (stressiä) ja liiallista aggressiota pentujen välillä. Anna niille tehtäviä ja haasteita, jotka pitää ne rauhallisina.
Lilli on tavannut mukavan määrän eri-ikäisiä ja -kokosia koiria, uroksia ja narttuja. Nopeasti tulee mieleen ainakin sileäkarvainen noutaja, labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira, vehnäterrieri, bordercollie, kääpiösnautseri, shetlanninlammaskoira ja tietysti iso joukko pihakoiria. Toisten koirien kanssa Lilli on reipas ja rohkea, ja selviytyy tosi hienosti eri tilanteista.
Yksinolo 5-45 minuuttia 12 kertaa viikossa: ilman, että paikalla on perheenjäseniä tai muita koiria, mieluiten silloin kun pentu on väsynyt. Ympäristön on oltava aina täysin turvallinen. Pentu totutetaan asteittain yksin oloon.
Kovin paljon Lilli ei ole ollut yksin. Varsinkin alkuun se kuitenkin pärjäsi oikein hyvin, meni vain suoraan nukkumaan eikä välttämättä jaksanut edes nousta, kun muut palasivat kotiin. Nyt, kun se ei enää nuku niin paljon, sitä välillä harmittaa koko yksinolo. Se saattaa kiukutella pitkänkin aikaa ennen kuin menee nukkumaan, mutta ei sitten taas välitä kotiinpaluusta mitään. Yksinolo taitaa siis kaivata samanlaista rutiinia kuin Hipulla aikoinaan.
Hihnassa kulkeminen vähintään 12 kertaa ja 12 eri paikassa: Älä käytä pantaa rangaistusvälineenä.
Jo olosuhteiden pakosta Lilli joutuu kulkemaan hihnassa päivittäin: asumme rivitalossa laitakaupungilla, eikä ihan ovelta asti uskalla pitää koiraa irti. Lenkkejä on tehty eri suuntiin, ja tietysti hihnassa joutuu kulkemaan myös suurimmassa osassa niistä paikoista, joissa olemme käyneet tutustumassa. Lilli osaa jo kävellä hihnassa aika kauniisti, mitä nyt välillä saa pieniä pentuhepuleita.
Kaiken tämä lisäksi olemme pyrkineet siihen, että Lilli pääsisi liikkumaan vapaana ihan joka päivä. Samalla harjoitellaan tietysti luoksetuloa. Kun irti juokseminen on koiralle tavallista ja jokapäiväistä, se ei tunne tarvetta lähteä huitelemaan ympäriinsä. Samalla meille ihmisille tulee varmuutta koiran hallintaan ja luottamus koiraan kasvaa. Tämänkin Hippu on meille opettanut. Ja Lillillä ja Hipulla menee muuten tosi hyvin.
Varsinais-Suomen pihakoirat vietti kesäistä pihakoirapäivää Johannan luona Oripäässä. Paikalla taisi olla 15 pihakoiraa perheineen. Hippu ei massatreffeistä juuri välitä, mutta Lillin mielestä päivä oli aivan ihana. Lilli oli koirista nuorin, mutta mukana oli kaksi sitä vain muutaman viikon vanhempaa pentua, ja muitakin nuoria koiria. Leikkikavereita siis riitti.
Lilli 3 kk, Nasu 5 kk
Luontopolun varrella oli koiramaisia kysymyksiä. Markusta tehtävässä neuvovat Hippu ja Svea.
Päivä oli kuuma! Luontopolun varrella löytyneessä lätäkössä vilvoittelevat Nasu, Kassu, Lilli ja Svea.
Iltatöideni takia olemme joutuneet Hipun kanssa jättämään kahden viikon treenit väliin. Iloksemme saimme luvan käydä tällä viikolla perjantain aamuryhmän mukana treenaamassa. Ryhmä treenaa pitkää etsintää. Tarkoituksena on kehittää koiran kestävyyttä: aina löytöä ei tulekaan heti, kun lähtee etsimään. Lopulta löytyy maalimies, jolla on aivan hurjan hyvää palkkaa – ja paljon!
En ollut ajatellut paljonkaan, mitä treenaisin Hipun kanssa. En tiennyt, kuinka pitkää etsintää sen kanssa voi ylipäätään vielä tehdä ilman löytöjä. Tai kannattaako pitkää etsintää tehdä kuumalla ilmalla ollenkaan, varsinkin kun se olisi Hipun ensimmäinen. Onneksi treeneissä oli vakiryhmän kouluttajamme, joka tietää nyt Hipun tason hyvin. Hänen mielestään Hipulle riittäisi korkeintaan 15 minuutin etsintä, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että kuumalla sellaista on ihan turha tehdä. Hippu ei välttämättä opi koko treenistä yhtään mitään. Niinpä meillä oli ihan normaali maastotreeni.
Hippu harjoitteli ilmaisua ja pressuja. Meillä oli neljä maalimiestä, joista kahdella oli pressu. Tarkoitus oli ottaa eri mittaisia haukkuja kaikilla maalimiehillä, jotta ilmaisuun saataisiin vähitellen kestoa. Etsintä sujui tänään hyvin kuumuudesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Hippu ei kaahannut päättömästi vaan liikkui melko hallitusti eikä lähtenyt kovin kauas ilman hajua. Ensimmäisellä maalimiehellä vei hetken, että haukku irtosi, toisella tuli jo paremmin. Kolmannella oli tarkoitus ottaa pitkä sarja: maalimies sanoi odottaneensa 15 haukkua. Se oli Hipulle ehkä vähän turhan pitkä, sillä lopussa se alkoi väsyä. Seuraavalla kerralla pitää pudottaa pisin haukku pari pykälää alaspäin. Neljännellä maalimiehellä ilmaisu oli myös hyvä. Pressuista Hippu ei välitä mitään. Maalimiehet ovat olleet peitettyinä siten, että vain kasvot näkyvät.
Mutta miten saa koiran juomaan paremmin treenin aikana, varsinkin nyt kun on hirveän kuuma?
Pihakoirien rotuyhdistys järjesti jäsenilleen Agilityn taikaa tassuissa -illan Liedossa. Tapahtuma pidettiin paikallisen agilityseuran ATT:n (Agility-Team Turku) hallilla. Yleisölle esiintyivät agilitya harrastavat pihakoira Vanda ja kääpiöpinseri Moona ohjaajineen. Juteltiin lajista ja harrastamisesta, ja mukana olevat pihakoirat – agilitykokemukseen katsomatta – pääsivät kokeilemaan paria estettä.
Markus ja Hippu ovat olleet tänä keväänä ATT:n järjestämällä alkeiskurssilla, ja jatkavat syksyllä seuran alkeisjatkokurssille. Hipun mielestä treeneissä on hurjan hauskaa! Se ei malttaisi millään odottaa, että saa luvan suorittaa esteitä. Yksi sen lemppareista on putki, josta on kiva sujahtaa menemään silloin, kun ei muuten olla käskyn alla. Pihisten illassa Hippu ja Markus harjoittelivat hyppyä, rengasta, kontaktiesteen loppua trainerilla ja putkea. Lopuksi he tekivät vielä kaksi pientä rataa. Hyvin meni!
Lillille oli iso juttu pelkästään hallilla oleminenkin. Se oli kuitenkin tosi reipas eikä välittänyt mitään mistään kolinoista ja räminöistä. Lilli pääsi kokeilemaan pennuillekin sopivaa estettä, eli putkea, joka laitettiin aivan lyhyeksi. Lillin mielestä se oli huippuhauskaa, ja parin kerran jälkeen se jo paineli omatoimisesti putken läpi. Olen ajatellut osallistua Lillin kanssa syksyllä pentuagilitykurssille. Toivottavasti mekin pääsemme sitten harrastamaan ATT:lle, kunhan Lilli vähän kasvaa.
Kiitos pihakoiraväelle kivasta illasta!
